Skogsbräsma – Cardamine flexuosa

Suomessa metsälitukka kasvaa levinneisyytensä koillisella äärirajalla jääkauden jälkeisen lämpökauden reliktinä. Nykyään metsälitukka tunnetaan kahdeksalta kasvupaikalta: Pöytyältä, Asikkalasta (yksi esiintymä, toinen on hävinnyt kasvupaikan tuhoutumisen myötä), Kouvolasta Valkealan Kääpälästä ja Luumäeltä (kolme), josta kasvi 1953 löytyi ensi kerran Manner-Suomesta. Lisäksi Virroilta löytyi uusi metsälitukkaesiintymä vuonna 1999 ja Tammelan jo hävinneeksi luullulta kasvupaikalta metsälitukka on löydetty uudestaan, mutta hyvin niukkana. Ahvenanmaan Jomalan kasvupaikalla metsälitukkaa ei ole havaittu vuoden 1953 jälkeen. Metsälitukka on nykyisin yleinen kasvihuonerikka, ja sitä tapaa silloin tällöin puutarhajätteiden mukana levinneenä karkulaisena asutuksenl ähellä.

Metsälitukan maailmanlevinneisyys on kaksitahoinen. Kaakkois-Aasiassa kasvista erotetaan kolme eri alalajia. Meillä kasvava eurooppalainen alalaji ulottuu Länsi-Venäjältä Espanjaan ja Islantiin. Norjassa sitä kasvaa vielä napapiiriltä pohjoiseen.