Talltita – Poecile montanus

Hömötiainen on levinneisyydeltään palearktinen laji. Euroopassa hömötiaista tavataan Ranskasta Mustanmeren länsiosiin ja aina pohjoisimpaan Fennoskandiaan. Levinneisyys jatkuu Itä-Euroopasta Keski-Aasiaan, Japaniin ja Venäjän itäosiin. Suomessa hömötiaista tavataan koko maassa aina pohjoisimpien kuntien tunturikoivikoita myöten. Pesimäkannan koon on arvioitu vaihtelevan 0,6 – 1,0 miljoonan parin välillä (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Hömötiaisia havaitaan Haliaksella lähes vuoden ympäri. Laji on Hankoniemellä harvalukuinen talvehtija, eikä kevätmuutollakaan maalis-huhtikuussa havaita kuin yksittäisiä muuttajia. Hömötiainen ei kuulu Haliaksen alueen vakituiseen pesimälajistoon, mutta loppukesästä on toisinaan havaittu yksittäisiä lintuja. Syysmuutto alkaa syyskuun alussa, huipentuen syyskuun lopussa ja lokakuun alussa, jolloin parhaina päivinä hömötiaisiakin on nähty satojen lintujen päivämuuttoja. Näkyvä muutto hiipuu lokakuun puolivälin jälkeen, mutta hyvien vaellusten jäljiltä aseman alueelle jää usein paikallisia lintuja marras-joulukuuksi.

Hömötiainen on muuton vuorokausirytmiltään selvästi myöhäisempi kuin tali-, sini- ja kuusitiainen. Siinä missä mainitut ovat enemmän aamuvirkkuja, hömötiaisten liikehdintä Haliaksella huipentuu usein keskipäivään (Lehikoinen ym. 2011). Laji muistuttaa muuttokäyttäytymiseltään enemmän töyhtötiaista, niin myöhäisemmän vuorokausirytmin, kuin myös eri ikäluokkien samanaikaisella muuton ajoittumisella. Sen sijaan tali- ja sinitiaisen eri ikäluokilla syysmuuton ajoittumisessa on merkitsevä ero (Lehikoinen ym. 2015).