Kaislakorennot (Megaloptera) ovat pienehköjä, ruumiiltaan tummia ja pehmeitä hyönteisiä, jotka toukkana ovat akvaattisia ja aikuisena terrestrisiä.

Kaislakorentojen usein leveässä, litteähkössä ja suorakulmaisessa päässä on ulkonevat verkkosilmät ja pistesilmät puuttuvat. Tuntosarvet ovat pitkät, rhimamaiset ja huomattavasti päätä pidemmät. Suuosat ovat purevat. Kaislakorentojen keskiruumiin 2. ja 3. jaoke ovat samankokoiset. Siipiä on kaksi paria ja ne ovat kalvomaiset, ruumiin kokoon nähden isot ja suomalaisilla lajeilla harmaanruskeat. Takasiivet ovat leveitä tyvestään. Siipisuonitus on verkkomainen, suhteellisen paksu ja väriltään tumma. Siipisuonet eivät haaroitu siiven reunassa. Levossa siivet ovat kattolaskuisesti takaruumiin päällä. Kaislakorennoilla ei ole perälisäkkeitä.

Suomalaiset lajit 22-35 mm ruumiinpituudeltaan. Maailmalla vaihtelevankokoisia ja ruumiin pituus 10-150 mm.

Suomen suurin laji jokikaislakorento, Sialis fuliginosa, on ruumiiltaan 26–35 mm.

Ulkomaisten kaislakorentolajien (esim. Corydalus-suku) koirailla voi olla näyttävät leuat, joita käytetään ilmeisesti kosiorituaaleissa.

Toukat campodeiformeja, joilla on keskiruumiin jalkojen lisäksi sivuttaisia kiduslisäkkeitä takaruumiissa.

Kaislakorennot ovat eläviä fossiileja, sillä niitä eli jo jurakaudella.