Siipiväli 14–17 mm. Muistuttaa mäntypikkumittaria (E. indigata). Takaruumiin tyvi terävärajaisesti valkeahko.

Etusiivet melko suipot, harmaat. Poikkiviirut ja keskivarjo melko heikot, ulompi poikkiviiru muita vahvempi. Keskipilkku hyvin suuri, sen kohdalla etureunassa suuri, kolmiomainen varjo, jonka keskivarjo halkaisee. Ulkosarake selvästi pohjaa tummempi. Takasiivet harmaat, niissä tasaisesti kaartuva kaarijuova; keskipilkku mustahko, melko pieni. Molempien siipiparien ripset melko selvästi vaalean- ja tummanharmaatäpläiset.

Muna pitkänomaisen ovaali, vähemmän pitkulainen ja litistynyt kuin mäntypikkumittarin oma. Pinnassa hienoja, aaltoilevia, mutkaisia harjuja, jotka usein leikkaavat ja jotka rajaavat epäsäännöllisiä, tähtimäisiä kuoppia. Väri aluksi valkeahko, myöhemmin kullan-, sitten oranssinkeltainen.

Toukka kohtalaisen solakka, liereä, n. 12 mm, vaalean punaruskea – lähes mustanpunainen; selkäjuova hieno, musta, useimmiten epäselvä, joskus puuttuu; sivuselkäjuova leveä, tumma; sivujuova leveä, yläpuoliskostaan punertavanruskea, alaosastaan kellertävänvalkea. Vatsa harmaanvalkea, sivuja kohden leveälti tumman harmaanruskeareunainen, vatsajuova valkea. Jaoke T1 kellertävänvalkea, niskakilpi kuutava, musta. Pää musta, otsa ja suuosat vaalean punertavanruskeat. Rintajalat ulkoa mustat, sisältä valkeahkot; vatsa- ja peräjalat ulkoa harmaanruskeat, sisältä vatsan värinen.

Kotelo solakka, 5–6 mm, tumman punaruskea, siipiaiheet vihreänsävyiset; jaokkeiden välit leveälti hunajankeltaiset. Silmät melko vahvasti ulkonevat. Kremasterissa 4 hienoa ja pitkää, läheltä toisiaan lähtevää, kärjestä koukkumaista sukasta sekä sen sivuilla 4 hiukan lyhyempää ja kauempaa toisistaan lähtevää sukasta.

Kuusipikkumittari – Eupithecia conterminata

No type specimen

Type specimen

No national museum collection specimen

National museum collection specimen