Päiväpikkumittari – Eupithecia pygmaeata

Siipiväli 14–18 mm. Takaruumis siipien värinen.

Etusiivet harmaanruskeat tai ruskeat, joskus valkeahkonsekaiset, niissä heikkoja, kaarevia, tummempia poikkijuovia. Aaltoviiru muodostuu valkeahkoista pilkuista, joskus häipyvä paitsi suurempaa pilkkua takakulmassa. Ripset häipyvästi valkeahkotäpläiset. Takasiivet kuten etusiivet, mutta kuviot lähes häipyvät.

Muna aikuisen kokoon nähden verrattain suuri. Sen pintarakenne koostuu kapeista, aaltoilevista harjanteista, jotka reunustavat melko suuria, ei kovin pitkänomaisia kenttiä. Nämä kentät ovat enemmän ympyrän tai nelikulmion näköisiä, eivät kuusikulmaisia. Väri aluksi valkea, myöhemmin kellertävä.

Toukka paksu, edestä hiukan kaventunut, 12–13 mm, samean luunvalkoinen–okra, useimmiten ruskehtavanharmaa, harvoin vihertävä; selkäjuova leveä, tummanharmaa–harmaanvioletti; sivuselkäjuova saman värinen, mutta kapeampi. Karvoitus lyhyttä.

Kotelo hyvin pieni, melko vanttera, 5,2–6,3 mm, kiiltävä, yksivärisen nahanruskea. Pintarakenne karkeahko. Labrum puolisuunnikasmainen. Dorsaaliura kapea, matala, sen kaudaaliulkonemat pienet, lyhyet – joskus keskimmäinen hiukan suurempi ja dorsaaliura kohtalaisen leventynyt sivuselästä. Sivuviillos pieni tai pienehkö ja matala. Jaokkeen A10 frontolateraaliset kohoumat heikosti näkyvät. Kremaster selkäpuolelta katsottuna melko erottuva, lyhyt, leveän pyöristynyt, selkäpuolelta hienoryppyinen, vatsapuolelta tyvestä syventynyt. Kremaster sivulta katsottuna hiukan litistynyt, tylppä. Sukaset ohuet, pitemmät kuin kremaster, D2:t usein hiukan muita suuremmat. D1:t lähtevät kremasterin keskikohdasta tai sen takaa, muut melko tasavälein toisistaan.