Erikoistunut laji

Idänniittyperhosen toukat käyttävät ravintonaan nurmilauhaa ja muita yleisenä esiintyviä heiniä. Se onkin joustavampi kuin moni muu niittyperhonen, sillä se kelpuuttaa niittyjen lisäksi elinpiirikseen myös heinävaltaisia kesantopeltoja. Idänniittyperhonen on muuten tyypillinen niittyperhonen, joka esiintyy runsaimmillaan lajirikkailla kedoilla ja tuoreilla niityillä. Tehokkaasti viljeltyjen peltoaukeiden pientareilta sitä ei yleensä löydä.

Ilmastonmuutos

Tällä hetkellä vielä melko eteläinen laji, jota esiintyy noin Jyväskylän tasalle asti. Idänniittyperhonen on kuitenkin laajentanut 2000-luvulla levinneisyyttään selvästi pohjoiseen päin, mitä ilmeisimmin ilmaston lämpenemisen ansiosta. Lajin ennustetaan leviävän ajanmyötä aina Lapin etelärajoille saakka. Lajin herkkyydestä ilmastolle kertoo sekin, että poikkeuksellisen lämpiminä kesinä sille kehittyy ajoittain toisen sukupolven yksilöitä.

Maatalous

Idänniittyperhonen on perinteisen maatalouden seuralainen, jota tapaa eniten luonnonlaitumilla, kesannoilla ja pitkään kyntämättömillä heinäpelloilla. Näiltä se siirtyy mieluusti myös avohakkuille, jos niitä lähistölle ilmaantuu. Laji hyötyy karjatalouteen ja monivuotisten nurmien viljelyyn perustuvasta maataloudesta, mutta vastaavasti kärsii vuosittaiseen kyntöön perustuvasta viljanviljelystä. Ensin mainittu on ikävä kyllä vähenemässä maassamme.

Kotipihan luontoteot

Idänniittyperhonen on melko yleinen ja levinneisyyttään jopa laajentava laji, joten se ei tarvitse erityisiä suojelutoimia. Sen ja monen muun niittyperhosen kantoja on silti hyvä tukea kodin tai mökin pihapiirissä. Idänniittyperhonen ei ole kovin vaatelias laji, joten sen voi hyvinkin saada asettumaan omalle pihaniitylle. Laji on kiitollinen jo siitä, että jätät osan nurmesta leikkaamatta ja niität sen vasta loppukesällä. Niittykasvien siemeniä kylvämällä perustetut niittylaikut ovat lajille vielä mieluisampia.

Tiesitkö tämän?

Idänniittyperhosen lähilaji keltaniittyperhonen (C.pamphilus) on taantunut 2000-luvulla maassamme enemmän kuin ehkä mikään muu päiväperhoslaji. Se oli vielä 1990-luvulla varsin yleinen niittyperhonen maamme etelä- ja keskiosissa. Viime vuosina lajin kannat ovat olleet enää muutamia prosentteja vuosituhannen vaihteen tasosta. Keltaniittyperhonen on hävinnyt laajoilta alueilta Etelä-Suomesta, mutta pohjoisessa se on selvinnyt paremmin.Taantumisen syyt ovat epäselvät. Ellei kehityskulku käänny, laji saattaa kadota meiltä kokonaan parin vuosikymmenen kuluessa.

Idänniittyperhonen (idänniittysilmä) – Coenonympha glycerion