Erikoistunut laji

Pikkuapollon toukat käyttävät ravintonaan vain pystykiurunkannusta, joka on melko harvinainen tuoreiden niittyjen ja lehtometsien kasvi.

Maatalous

Pikkuapollon tarvitsemia laidunnettuja niittyjä oli aiemmin paljon tarjolla. Nykyään luonnonlaitumista on pääosin luovuttu. Jos laidunniitty jää pitkäksi aikaa laiduntamatta tai hoitamatta, pystykiurunkannus häviää kookkaiden heinien vallatessa alaa. Perhosen elinympäristöjen turvaaminen vaatii säännöllistä laidunnusta tai ainakin puuston raivauksia. Elinympäristöjä pyritään kunnostamaan ja ylläpitämään maatalouden ympäristösopimusten tarjoamalla rahoituksella.

Suojelu auttaa

Pikkuapollo on ollut jo pitkään rauhoitettu laji. Rauhoitus tarkoitettiin suojaksi ennen kaikkea perhosten keräilyä vastaan, ja siinä onkin onnistuttu.

Pikkuapollon tärkein esiintymisalue on Somerolla sijaitseva Häntälänjoen jokilaakso, joka on maamme laajin tuoreiden niittyjen keskittymä. Alue on määritelty Natura 2000 -suojelualueeksi ja sen laajoja niittyalueita hoidetaan. Pikkuapolloa esiintyy myös Saaristomeren kansallispuistossa luonnonlaitumilla. Metsähallitus on tehnyt arvokasta työtä näiden alueiden hoidon turvaamiseksi.

Uhanalaisuus

Laji on vaarassa hävitä. Sitä esiintyy maassamme hyvin rajallisella alueella, ja yksittäisten esiintymien tila on pääsääntöisesti heikkenevä. Eri puolilla Eurooppaa pikkuapolloa esiintyy melko laajalti vuoristoalueilla, mutta sen kannat ovat heikentyneet kaikkialla.

Tiesitkö tämän? 

Uhanalaisten lajien suojelussa yhtenä keinona käytetään joskus siirtoistutuksia. Tällöin sopivaksi arvioidulle kohdealueelle siirretään haluttua lajia lähtöalueelta, jossa lajilla on vielä vahva kanta. Perhosilla nämä siirtoistutukset eivät useinkaan onnistu. Poikkeuksena tästä on Somerolta Porvooseen vuonna 2001 siirretty pikkuapollokanta, joka on pysynyt elinvoimaisena.

Parnassius mnemosyne

No type specimen

Type specimen

No national museum collection specimen

National museum collection specimen