Mäntylahokoi – Metalampra cinnamomea

Siipiväli 10–14 mm. Pää keltainen, sen keskellä joskus tummanruskea pitkittäisjuova. Huulirihmat keltaiset. Tuntosarvet tummanruskeat, vaalearenkaiset. Keskiruumis ruskea, sen sivuilla keltaiset pitkittäisjuovat. Takaruumis harmaa.

Etusiivet kanelinruskeat, kuviot sitruunankeltaiset: tyvijuomu, joka kaartuu siiven takareunan keskikohdalle; suuri, verrattain pyöristynyt, epäselvärajainen kostaalilaikku, sekä pienempi, kapea, viisto tornaalilaikku. Ripset kärjestä kellertävät. Takasiivet ruskeanharmaat.

Toukka –15 mm, läpikuultavan valkea; pää kellanruskea; niska- ja peräkilpi hunajankeltaiset. Epikraniaali-indeksi n. 2,3.

Lentää kesäkuun loppupuolelta elokuun puoliväliin.

Toukka syys–toukokuussa; talvehtii.

Lentää hämärässä, joskus iltapäivän auringonpaisteessa; tulee yöllä valolle.

Toukka elää puiden, etenkin männyn (Pinus sylvestris) kuoren alla, myös karikkeessa.

Valoisissa mäntymetsissä, lehdesniityillä, kuivilla kentillä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Svenska fjärilar

Fetz, R. 1994. Larvalmorphologische Beiträge zum phylogenetischen System der ehemaligen Oecophoridae (Lepidoptera, Gelechioidea). Neue entomologische Nachrichten 33: 1–273.

von Heinemann, H. 1870. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 1. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. 1–388.

Palm, E. 1989. Nordeuropas Prydvinger (Lepidoptera; Oecophoridae). Danmarks Dyreliv 4. Fauna Bøger, København. 247 s.

Schütze, K. T. 1931. Die Biologie der Kleinschmetterlinge unter besonderer Berücksichtigung ihrer Nährpflanzen und Erscheinungszeiten. Handbuch der Microlepidopteren – Raupenkalender – geordnet nach der illustrierten deutschen Flora von H. Wagner. Verlag des Internationalen Entomologischen Vereins e. V., Frankfurt am Main. 235 s.

Spuler, A. & Meess, A. 1910. Fam. Gelechiidae. Teoksessa:  Spuler, A.: Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. S. 330–380.