Kuusisilmukoi – Argyresthia glabratella

Siipiväli 8–12 mm. Pää okra – ruosteenkeltainen; otsa kermanvalkea. Tuntosarvien scapus valkeahko, siima valko- ja ruskehtavanharmaarenkainen, ainakin tyvipuoliskosta. Keskiruumis etusiipien värinen. Jalat täplättömät, etujalat päältä ruskeakehnäiset. Takaruumis harmaa, hieman kiiltävä.

Etusiivet yksivärisen kiiltävän vaalean ruskehtavanharmaat, usein kellertävänsävyiset. Takasiivet kiiltävän vaaleanharmaat.

Naaras tavallisesti pienempi, vaaleampi ja kapeampisiipinen.

Toukka valkeahko; pää musta; niskakilpi pieni, harmaa.

Kotelo 3,7–4,0 mm, melko solakka, hunajanruskea. Pintarakenne, myös otsassa, clypeuksssa ja imukärsässä, melko hieno. Imukärsä lyhyempi kuin etujalat, jotka rajakkain. Pronotum ilman okia. Metanotumissa ja jaokkeissa A1–A8 lyhyitä tai tuskin näkyviä sukasia tai okia. Takaruumiin takimmaisten jaokkeiden ja kremasterin oat terävät. A8:ssa ei okaista poikkiharjannetta. A9:ssä okia. Peräpää vatsapuolelta katsottuna verrattain kapea. Kremasterissa vain lyhyitä okia. Kremasterissa vain lyhyitä okia. A10:ssä kremasterin okien ja sivuokien lisäksi myös pari dorsaaliokaa.

Koiraan genitaalit muistuttavat puistosilmukoin (A. laevigatella) omia, mutta aedeaguksessa pienemmät ja harvemmat hampaat (5–10). 8. jaokkeen haarukan haarat n. 0,030 mm (0,010–0,055 mm).

Naaraan signumin ulokkeet sarvimaiset, lähes yhdensuuntaiset, niissä vähän tai ei lainkaan hampaita.

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukka elo–toukokuussa; talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää kuusella (Picea abies). Toukka kovertaa kärjestä alkaen versossa, jonka neulaset kuihtuvat ja putoavat. Ennen koteloitumista järsii n. 2–3 cm päähän verson kärjestä pyöreän reiän, joka peitetään silkillä.

Koteloituu valkeaan kotelokoppaan versoon.

Kuusi- ja kuusisekametsissä, kuusta kasvavilla soilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2012. Review of the unicolorous species of the subgenus Blastotere (Lepidoptera, Argyresthiidae) with descriptions of Argyresthia svenssoni sp. n. and A. kulfani sp. n. Entomologisk Tidskrift 132(4): 257–274.

Friese, G. 1969. Beiträge zur Insekten-Fauna der DDR: Lepidoptera – Argyresthiidae. Beiträge zur Entomologie 19(7/8): 693–752.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Patočka, J. 1998. Die Puppen der mitteleuropäischen Argyresthiinae (Lepidoptera, Yponomeutoidea, Yponomeutidae). Beiträge zur Entomologie 48(1): 179–200.

Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Julk.: Aapala, K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213–257. Helsinki.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1847. Die Argyresthien. Linnaea Entomologica 2: 234–302, [II].