Hopeaneulaskoi – Ocnerostoma piniariella

♂: Siipiväli 8–10 mm. Pää ruskeanharmaa, joskus valkeahkonsekainen; otsa valkeahko. Tuntosarvet valkeahkonharmaat, epäselvästi vaalea- ja tummarenkaiset. Keskiruumis harmaanvalkea, usein edestä hiukan tummempi. Lonkat ja reidet hopeanharmaat, jalkojen muut osat vaaleammat; nilkkojen uloimpien jaokkeiden päät yläpuolelta sekä etujalat edestä ruskehtavat. Takaruumis hopeanharmaa.

Etusiivet yksivärisen vaaleanharmaat, joskus niiden keskellä ja takareunan ripsissä takakulman lähellä joitakin valkeahkoja suomuja. Takasiivet harmaat.

♀: Siipiväli 7–9 mm. Pää valkokarvainen, joskus sivulta okransävyinen ja harmaampi; otsa valkea. Tuntosarvet valkeat, joskus harmahtavarenkaiset. Keskiruumis harmaanvalkea. Jalat valkeat; nilkkojen uloimpien jaokkeiden päät yläpuolelta sekä etujalat edestä ruskehtavat. Takaruumis valkeahko.

Etusiivet vaaleanharmaat, kokonaan valkosirotteiset, varsinkin siiven kärjestä ja keskialueelta. Takasiivet harmaat.

Toukka aluksi kastanjanruskea, myöhemmin ruskeankeltainen; pää, niska- ja peräkilpi mustat.

Kotelo 3,4–3,7 mm, punaruskea; jaokkeissa A4–A6 leveät, tummemmat kaudaalivyöt. Pintarakenne hienon nystyisen solumainen. Peräpään karkeat alat selvästi erillään toisistaan.

Koiraan saccus n. 1/4 aedeaguksen pituudesta. Aedeagus kitinisoitunut vähemmän kuin puolet pituudestaan.

Naaraan etummaisten apofyysien ventraalihaarat erillään. Ductus bursae suurelta osin rakeinen.

Lentää kesäkuun puolivälistä syyskuun alkuun.

Toukka huhti–toukokuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää männyllä (Pinus sylvestris). Muninta lähelle neulasen kärkeä. Toukka kovertaa neulasessa tyveenpäin.

Täysikasvuisena jättää koverteen ja kehrää kapean, valkean kotelokopan 3 tai 4 neulasen väliin.

Mäntymetsissä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Agassiz, D. J. L. 1980. Some easily confused British Microlepidoptera. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 13(3/4): 77–87.

Agassiz, D. J. L. 1987. The British Argyresthiinae and Yponomeutinae. Proceedings and Transactions of the British Entomological and Natural History Society 20(1): 1–26.

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Friese, G. 1960. Revision der paläarktischen Yponomeutidae unter besonderer Berücksichtigung der Genitalien (Lepidoptera). Beiträge zur Entomologie 10(1/2): 1–131.

Gershenson, Z. S. 1989. Family Yponomeutidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 436–455.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Koster, J. C. 1990. Het geslacht Ocnerostoma in Nederland (Lepidoptera: Yponomeutidae). Entomologische Berichten, Amsterdam 50(11): 149–153.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Patočka, J. 1999. Über die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta: Lepidoptera): Überfamilie Yponomeutoidea: Familien Yponomeutidae, Plutellidae und Acrolepiidae. Linzer biologische Beiträge 31(1): 381–420.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1847. Die Argyresthien. Linnaea Entomologica 2: 234–302, [II].