Valkopääkehrääjäkoi – Euhyponomeutoides albithoracellus

Siipiväli 12,5–15 mm. Pää valkea. Otsa ja huulirihmat vaalean kanelinruskeat, jälkimmäisten kärkijaoke valkeahko. Tuntosarvet harmaanruskeat. Keskiruumis valkea, siipikannet ruosteenruskeat. Etu- ja keskireidet ja -sääret ruskeanharmaat, nilkat valkeahkot, harmaatäpläiset; takajalat valkeahkot, ulkoa vaaleanharmaat. Takaruumis ruskeanharmaa.

Etusiivet kirkkaan ruosteenruskeat, takareunasta hyvin heikosti vaaleammat. Etureunassa tyvestä keskikohtaan asti hyvin kapealti kellertäviä ja tummanruskeita suomuja. Keskikohdasta 3/4 kohdalle etureunan ja siipitaitteen välissä yksittäisiä mustahkoja suomuja. Takasiivet tummanharmaat.

Toukka 10–12 mm, vaalean kellertävänvihreä; selkäjuova tummepi; sivuselkäjuova vihreänruskea, epäselvä; nystyrät huomaamattomat. Pää kellertävänruskea, lohkojen kärjessä tummanruskea täplä, pistesilmät mustat; niska- ja peräkilpi ruumiin väriset. Rintajalat kellertävänvihreät, kärjestä tummemmat; käsnäjalat ruumiin väriset.

Kotelo 5,5 mm, oranssinruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno, sagriininen ja ryppyinen.

Koiraan sacculuksen kärjessä lukuisia lyhyitä, vahvasti kitinisoituneita piikkejä. Aedeagus 1,5 × sivulämssän pituinen, ilman varsinaisia kornuutteja, niiden tilalla 2 riviä ohuita kitiinipuikkoja. 

Naaraan ductus bursae takimmaista kolmannesta lukuunottamatta hienorakeinen.

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukka syksystä kesäkuuhun; talvehtii nuorena.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää mustaherukalla (Ribes nigrum), karviaisella (R. uva-crispa) ja lännenpunaherukalla (R. rubrum). Muninta keskikesällä lehdelle, ja kuoriuduttuaan syksyllä nuoret toukat etsiytyvät silmuihin, joihin ne kaivautuvat ja joissa ne lyhyehkön ajan syötyään talvehtivat. Keväällä toukka syö loput talvehtimissilmustaan ja kaivautuu vielä vähintään pariin silmuun. Toukka tulee täysikasvuiseksi ravintokasvin kukinnan aikaan, minkä jälkeen se pudottautuu maahan ja koteloituu löyhään, molemmista päistään avoimeen koppaan karikkeeseen.

Lehti- ja sekametsissä, puutarhoissa.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

Burmann, K. 1973. Faunistik und Biologie der Kessleria-Arten (Lepidoptera: Yponomeutidae) Tirols. Berichte des naturwissenschaftlichen-medizinischen Verein Innsbruck 60: 151–158.

Chrétien, P. 1899. Les premiers états de l'Argyresthia rufella Tgstr. Le Naturaliste, 2e Série 13(302): 223.

Friese, G. 1960. Revision der paläarktischen Yponomeutidae unter besonderer Berücksichtigung der Genitalien (Lepidoptera). Beiträge zur Entomologie 10(1/2): 1–131.

Gaj, A. J. 1954. Euhyponomeutoides albithoracellus gen. nov., spec. nov. (Lepidoptera, Hyponomeutidae). Entomologische Berichten 15(1): 11–12.

Gershenson, Z. S. 1989. Family Yponomeutidae. Teoksessa: Medvedev, G. S. (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 2. Oxonian Press Pvt. Ltd, New Delhi. S. 436–455.

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Hellqvist, H. 1982. Vinbärsknoppmal (Kessleria rufella Tngstr) (Lep.: Yponomeutidae) – ett problem för norrländska svarta vinbärsodlare. Växtskyddsnotiser 45(6): 190–198.

Patočka, J. 1999. Über die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta: Lepidoptera): Überfamilie Yponomeutoidea: Familien Yponomeutidae, Plutellidae und Acrolepiidae. Linzer biologische Beiträge 31(1): 381–420.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.