Elintavoiltaan erittäin monimuotoinen ryhmä.

Ravintona useimmiten kasvinesteet, mutta osa lajeista petoja syöden toisia hyönteisiä tai jopa hyvin pieniä selkärankaisia (kalojen ja sammakoiden poikaset), osa kaikkiruokaisia ja osa verenimijöitä.

Liikkumistavoiltaan monimuotoinen ryhmä: voivat lentää, juosta, uida, liitää veden pintakalvolla ja hyppiä. Osa lajeista aikuisina täysin sessiilejä (eivät liiku, vaan ovat kiinnittyneenä alustaansa).

Jotkin nivelkärsäiset pystyvät ääntelemään hankaamalla kahta ruumiinosaansa toisiaan vasten (luteet, Heteroptera) tai värisyttämällä takaruumiin etuosassa sijaitsevia kalvoja erityisillä ääntelylihaksilla (Auchenorrhyncha-alalahkon jotkin ryhmät; Suomessa vain vuorilaulukaskas, Cicadetta montana). Ääntelyä käytetään viestimiseen ja parittelukumppaneiden houkutteluun.

Lahkolle tunnusomaista on, että jotkin voivat erittää pahanhajuista eritettä (Pentatomoidea) karkottaakseen saalistajia, houkutellakseen parittelukumppania tai muissa viestimistarkoituksissa.

Jotkin voivat erittää ympärilleen vahamaisia, limamaisia tai vaahtomaisia aineita suojakseen.

Jotkin tuottavat mesikastetta. Monille mesikastetta tuottaville lajeille, kuten kirvoille (Aphidoidea), on kehittynyt mutualistisia suhteita muurahaisten kanssa, jotka käyttävät mesikastetta ravinnokseen ja puolustavat vastavuoroisesti ravintolähdettään.

Joillakin lajeilla (Aphidoidea) voi esiintyä lahkolle poikkeuksellisesti aitososiaalisuutta, sillä yleensä sitä esiintyy vain pistiäisillä (Hymenoptera) ja termiiteillä (Isoptera, alalahko ”rososiipisten” Dictyoptera tai alaheimo torakoiden Blattodea (ala)lahkossa). Aitososiaaliset nivelkärsäiset tuottavat sotilaskastia, joka puolustaa muita yksilöitä ja ei lisäänny (käytöstä havaittu Pemphinus spirothecae -lajilla, jota esiintyy ilmeisesti myös Suomessa; ei tietoa käytöksestä suomalaisilla populaatioilla).

Jotkin lajit suojelevat muniaan ja poikasiaan. Jotkin jopa kantavat kehittyviä munia selässään (Rhynocoris-suku; ei välttämättä kuulu Suomessa esiintyvän suvun edustajan elintapoihin – kirjallisuudessa ei mainintaa).

Joidenkin lajien väritys on aposemaattinen: kirkas värikuvionti, useimmiten punamusta kuvio, varottaa saaliseläimiä lajien mahdollisesta myrkyllisyydestä.

True bugs – Hemiptera