Rapuruttoepäilyistä rapukuolematapauksissa tulisi aina ilmoittaa Ruokavirastolle, johon tulisi myös lähettää oireellisia, huonokuntoisia rapuja tutkimuksiin taudinaiheuttajan varmistamiseksi ja rapuruttotyypin määrittämiseksi. Rapurutto on välittömästi eläinlääkintäviranomaiselle ilmoitettava eläintauti.

Ruokaviraston näytteenotto- ja lähetysohjeet

Rapuruton parveiluitiöitä on todennäköisimmin ravustus- ja rapujen kuljetus- sekä käsittelyvälineissä, ja siksi ne tulisi käsitellä hyvin ennen siirtämistä toiseen järveen tai jokeen. Välineet on hyvä jo pyynnin päätyttyä huuhdella ylimääräisen lian ja mudan poistamiseksi. Desinfiointimenetelmäksi käy 10 min keittäminen tai 30 min väkiviinakäsittely (kolme osaa väkiviinaa ja yksi osa vettä) tai VirkonS käsittely, 10 g/L 15 minuutin ajan tai peretikkahappo (PAA) käsittely, 30 mg/L 15 minuutin ajan. Helpoin tapa on 5 - 6 tunnin kuivaaminen saunassa 60 - 80 °C:ssa. Myös pakastaminen vähintään 3 vrk -20 °C:ssa on luotettava menetelmä.

Ravustuksessa käytettävät syöttikalat tulee pyytää siltä vesialueelta missä ravustetaan tai ne tulee pakastaa ennen käyttöä. Rapuruttoitiöitä voi levitä myös kalastusvälineissä ja veneissä, mikäli siirtymiset ovat lyhyitä, kalusto ei kuivu ja itiöt saattavat siksi säilyä hengissä. Kalaistutusten yhteydessä, joko kuljetusvedessä tai kalojen limassa kulkeutuvat parveiluitiöt ovat myös riskitekijä, jota voidaan pienentää käyttämällä kuljetusvetenä pohjavettä ja vaihtamalla se kuljetuksen aikana.

Ravustus- ja kalastusvälineiden säilyttäminen talven yli ulkovarastossa riittää myös hävittämään itiöt.

Täplärapu on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Täplärapujen viljely sekä niiden istutukset kaikkiin vesiin, myös nykyisiin täplärapuvesiin, ovat kiellettyjä. Jokirapujen istutuksilla ei saa aiheuttaa vaaraa rapuruton leviämisestä.

Ruokaviraston ohje kalojen ja rapujen terveysehdoista maan sisäisissä siirroissa

Crayfish plague – Aphanomyces astaci (As, PsI)