Väriltään vaalean harmahtavan suistokatkan koiraat voivat olla 13 mm, naaraat enintään 9 mm pitkiä. Selkäpuolen kilvissä on päällä ja takakulmissa tummaa pigmenttiä, ja elävillä yksilöillä on päässä punainen täplä. Meillä runsaslukuisista, meressä elävistä Gammarus-suvun leväkatkoista poiketen suistokatkalla on pieni ja pyöreähkö silmä. Leväkatkojen silmä on pitkänomainen, munuaisen muotoinen.

Lajin tunnistamiseksi varmuudella sen tuntomerkkejä tulee tarkastella mikroskoopin alla. Suistokatkojen, etenkin koiraiden, tuntosarvet eli antennat ovat hyvin pitkät ja hoikat ja ylempi pari on alempaa pidempi. Ylemmän tuntosarviparin (I antennat) ensimmäiset 3 jaoketta ovat pitkät ja kapeat, joista uloimman (III jaokkeen) tyveen kiinnittynyt biflagellum on hyvin lyhyt, vain 3-jaokkeinen. Alemman (II) tuntosarviparin tiheäjaokkeinen, siimamainen kärkiosa on tuuheakarvainen ja muistuttaa pulloharjaa. Karvat ovat jäykkiä ja suoria. Koiraan etupään suurten syömäraajojen, gnatopodien, (etenkin gnatoopodi II) kärkijaoke on suuri ja tiheän karvoituksen reunustama. Naaraalla sama jaoke on pienempi, mutta suhteessa suuri sekin.

Laji sekoitetaan tai on aiemmin sekoitettu Melita palmataan, jonka kanssa se esiintyy Länsi-Euroopan rannikolla paikoin rinnakkain. Tärkeä erottava piirre on suistokatkan takaruumiin viimeisen kolmen jaokkeen eli urosomisegmenttien selkäpuolen lyhyet okaset. Suistokatkalta okaset puuttuvat I ja III segmentistä, mutta keskimmäisessä, II segmentissä okia on useita ryhmässä lähekkäin. Sen sijaan M. palmatan urosomisegmentti I:ssä on yksi suurempi okan ja segmentti II:ssa kaksi pienempää. Melita-suvun lajit eroavat urosomisegmenttien selkäpuolen okasten suhteen mm. Gammarus-suvun leväkatklajeista, joilla on okasia ja osalla niiden lisäksi myös karvoja kaikissa 3 urosomisegmentissä, tai monidys muista katkoista, joilta okaset tai karvat puuttuvat urosomisegmenteistä.

Suistokatka – Melita nitida

No type specimen

Type specimen

No national museum collection specimen

National museum collection specimen