Myotis

Description

Nimensä mukaisesti vesistöjen ääreltä tavattava vesisiippa on yksi Suomen yleisimmistä lepakkolajeista. Vesisiippa lentää usein järvien, lampien ja merensalmien pinnan tuntumassa saalistaen surviaissääskiä, vesiperhosia ja muita hyönteisiä.

Vesisiipan turkki on päältä ruskea ja vatsapuolelta harmaa. Väriraja vatsa- ja selkäpuolen välillä ei ole jyrkkä. Kuonon kärki on aikuisilla vesisiipoilla punaruskea ja silmien ympärillä on karvattomat, vaaleat renkaat. Korvalehdet ovat tummanruskeat ja suhteellisen lyhyet. Sormien väliin jäävä lenninräpylä on tummanharmaanruskea, suhteellisen leveä ja ohutnahkainen. Takajalan ulkosyrjän räpylä ei ulotu varpaisiin asti ja uropatagium (takajalkojen lenninräpylä) on sileä. Takajalat ovat isokokoiset.

Ääni: rätisevä/tikittävä, rytmi vaihteleva, kuuluu voimakkaimmin. 45 kHz taajuudella.

Paino: 5-14 g. Ruumiin pituus: 4-5 cm. Siipiväli: 21-25 cm.

Distribution in Finland

Vesisiippaa tavataan Suomessa napapiirin tuntumassa saakka.

Habitat

Vesisiippa esiintyy tavallisesti vesistöjen äärellä ja rantametsissä. Laji voi hakeutua saalistamaan myös metsäaukeille ja pihoille tuulisella säällä.

Identification

Ääni on rätisevämpi kuin esimerkiksi toisella yleisellä lepakkolajilla, pohjanlepakolla (Eptesicus nilssonii), rytmi on paljon nopeampi ja äänen taajuus korkeampi. Vesisiipan erottaminen muista yleisistä Suomessa esiintyvistä siippalajeista (Myotis) onnistuu esim. lentopaikan ja kaikuluotausäänen spektogrammin avulla; ulkonäön perusteella erottaminen on haastavaa. Vesisiipalla on kuitenkin esim. isommat takajalat ja lyhyemmät korvalehdet kuin isoviiksi- tai viiksisiipalla.