Suikerovihma – Cytisus decumbens

Nimensä mukaisesti suikerovihma suikertaa maanmyötäisesti niin puutarhassa kuin Etelä-Euroopan vuorenrinteillä, joilta se on alun perin kotoisin. Sen varpumaiset oksat ovat täynnä pieniä karvapintaisia lehtiä, jotka ovat omiaan veden pihistelyssä paahteisilla kasvupaikoilla. Lankamaiset paksut juuret voivat kaivautua syvällekin kuivaan ja hiekkaiseen maahan. Hernekasvien tapaan suikerovihmankin juurinystyröissä asustaa bakteereja, jotka muuntavat ilmakehän typpeä kasveille sopiviksi typpiravinteiksi. Siksi hernekasvien viljelyssä ei yleensä ole tarvetta ylimääräisille typpilannoitteille.

Suikerovihman näyttävä kukinta ja leiskuvan keltaisina hohtavat perhosen muotoiset kukat ilahduttavat puutarhavieraita alkukesästä. Hernekasvien omintakeisen näköistä kukkaa on verrattu myös purjeveneeseen. Kukan osat on nimetty yhdennäköisyyden mukaan: ylin terälehti on nimeltään purje, kyljillä sijaitsevat kaksi pienempää terälehteä ovat siipiä, alimmat kaksi ovat kasvaneet yhteen ja muodostavat eräänlaisen kourun, ikään kuin laivan rungon eli venhon. Kukan rakenne estää tehokkaasti asiattomien hyönteisten sisäänpääsyn; meden ääreen pääsevät vain voimakkaimmat, lähinnä mehiläiset ja kimalaiset.