Notkeanäkinruoho – Najas flexilis

Suomesta notkeanäkinruoho tunnetaan varmuudella vain muutamasta järvestä Hämeessä, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Kahdesta järvestä laji on todennäköisesti hävinnyt. Kittilästä on näyte vuodelta 1950, mutta löytöpaikan sijainti on epävarma. Jääkauden jälkeisen lämpökauden alkuaikoina notkeanäkinruoho oli paljon yleisempi ja siitä on subfossiililöytöjä Ahvenanmaalta ja etelärannikolta Länsi-Lappiin saakka, yhteensä noin 150 paikasta. Kasvin kanta on viime vuosituhansina romahtanut ja jäljellä olevia nykyisiä esiintymiä on yleisesti pidetty jäänteinä aiemmasta levinneisyydestä. Kaikki nykyesiintymät eivät ehkä kuitenkaan ole reliktiesiintymiä, vaan voivat olla verraten nuoriakin. Tähän viittaa muun muassa Liperin Särkijärvestä vain pohjaliejun nuorista kerroksista löydetyt siemenet.

Notkeanäkinruoho on laaja-alainen Pohjois-Amerikassa, erityisesti Suurten järvien alueella ja itärannikolla; muutama löytö on Siperiastakin. Euroopassa kasvi on harvinainen, mutta laajalle levinnyt Britteinsaarilta Keski-Eurooppaan. Tanskassa sekä Norjan ja Ruotsin eteläosissa on muutamia esiintymiä. Baltian maissa vahvin kanta lienee Latviassa, missä notkeanäkinruohon tiedetään kasvavan kahdeksassa järvessä. Venäjällä kasvi kasvanee edelleen Pietarin lähistöllä, mutta muiden Venäjän esiintymien nykytilasta ei ole tarkkoja tietoja.