Isotähtiputki – Astrantia major

Tähtiputkea ei sarjakukkaiskasviksi heti uskoisikaan, sillä sen sarjakukinto on tutun kerrotun tyypin sijaan yksinkertainen. Lisäksi useimmilla sarjakukkaisilla varsin huomaamattomiksi jäävät sarjan suojuslehdet ovat tällä lajilla terälehtimäisen näyttävät, usein punertavan valkoiset. Kasvinjalostuksen avulla on tuotettu vielä entistä näyttävämpiä viljelylajikkeita. Lajike on hyöty- ja koristekasvien luokittelun yksikkö, jollaisen ihminen on kehittänyt jalostuksen ja valinnan avulla. Lajike sekoitetaan joskus lajiin, joka on kaikkien eliöiden luokittelun perusyksikkö. Usein lajien sisällä on toki luonnostaankin toisistaan poikkeavia ryhmiä, kuten alalajit, muunnokset ja muodot. Ne poikkeavat toisistaan ulkonäöltään, usein myös levinneisyys ja kasvupaikat ovat erilaisia. Jalostus on käytännössä ihmisen tietoisesti ohjaamaa ja nopeuttamaa evoluutiota, jonka avulla jalostettavaa kasvia muutetaan haluttuun suuntaan jopa satoja miljoonia kertoja nopeammin kuin luonnossa tapahtuisi. Kasvijalostuksessa on perinteisesti käytetty hyväksi valintaa, saman lajin toisistaan eroavien kantojen välisiä risteytyksiä ja jopa lajien välisiä risteytyksiä: esimerkiksi näyttävän punakukkaiset puutarhalajikkeet, punatähtiputket, on jalostettu alppitähtiputken (A. carniolica) ja isotähtiputken risteymistä.

Isotähtiputken luonnollisia kasvupaikkoja ovat mm. kosteat niityt, joten laji viihtyy parhaiten kosteahkossa maaperässä, vaikka onkin yleensä vaatimaton alustansa suhteen. Se lisääntyy kasvullisesti lyhyiden rönsyjen avulla ja luonnonkanta myös siemenestä. Isotähtiputki houkuttelee hyvin varsinkin pieniä perhosia nauttimaan mettä kukistaan.