Vaivaispaju – Salix herbacea

Pajut (Salix) ovat kesävihantia, tav. juurivesallisia, kaksikotisia puita, pensaita tai varpuja. Kuori on nuorena sileä, harmaa, vanhemmiten karhea, uurteinen, harvoin kesivä. Haarat ovat liereitä, joskus silmun yläpuolelta litteitä, särmäisiä, tav. kuoren alta harjuttomia. Silmut ovat tav. kuivia, tav. suoria, tuoksuttomia; silmusuomu on monesta suomusta yhteenkasvanut, huppumainen; vankat kärkisilmut puuttuvia. Korvakkeet ovat tav. epämukaisia, lehtimäisiä, lyhythaaroissa heikkoja, karisevia, pitkähaaroissa pysyviä, harvoin vesoista puuttuvia. Lehdet ovat kierteisesti, harvoin vastakkain; ruoti on tav. 0.3–0.5 kertaa lavan pituinen; lapa on 0.5–20 cm, 0.7–20 kertaa leveytensä pituinen, tasasoukka – munuaisenmuotoinen, soikea – kapean vastapuikea – suikea, kalju tai karvainen; suonipareja on tav. 8–10; hammas-, nysty-, nyhä- tai ehytlaitainen. Kukinta tav. ennen lehtien puhkeamista, joskus lehtien puhjetessa, harvoin lehtien puhjettua. Kukinto on 1–7 cm, liereä – pallomainen norkko, pensasmaisilla pajuilla kotavaiheen eminorkot ovat tav. 2–3 kertaisiksi pidentyneitä, pystyjä tai joskus nuokkuvia – velttoja; norkkosuomut ovat ehytlaitaisia, kellanvihreitä; suomut ovat kärjestä tav. punaisia, ruskeita, mustia tai kaksivärisiä, karvaisia tai kaljuja. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä, tav. hyönteispölytteisiä, mesiäisellisiä; sauvamaisia mesiäisiä tav. 1, harvoin 2 tai 3, tyvestä maljamaiseksi yhdistyneitä, mesiäiset ovat harvoin haarovia. Heteitä on tav. 2, 3 tai 5, harvoin 6–10 saman norkon eri kukissa; emejä 1 (2 vartaloa kokonaan tai osittain yhteenkasvaneita), luotteja 2; mesinystyjä tav. 2. Hedelmä 2 saumalla avautuva kota. Siemen lenninkarvainen, heti itävä.

Pajuja on usein mahdoton määrittää vesalehdistä, joiden muoto on tav. toisenlainen kuin kasvissa muutoin. Monet pajulajit voivat risteytyä, niissä on vaihtelevassa määrin kantalajien ominaisuuksia. Risteymien kukinnoissa voi olla emi- ja hedekukkia saman kasvin eri haaroissa, samassa norkossa, tai kaksineuvoisia kukkia. Risteymiä syntyy yhteisellä levinneisyysalueella, myös takaisinristeymiä, mutta niitä voi esiintyä myös yhteisen levinneisyysalueen ulkopuolella.