Keltahempon levinneisyysalueet keskittyvät Euroopan etelä-, länsi- ja itäosiin sekä Turkkiin. Etelä-Euroopan populaatiot ovat paikkalintuja, pohjoiset ja itäiset populaatiot lähimuuttajia. Se pesii mm. puoliavoimien metsien laidoilla ja erilaisissa maatalous- ja kulttuuriympäristöissä (Birdlife International 2021). Suomessa keltahemppoa tavataan levinneisyysalueensa pohjoisreunalla. Se on säännöllinen läpimuuttaja ja hyvin harvalukuinen pesimälaji (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella keltahemppoa tavataan säännöllisenä, mutta harvalukuisena läpimuuttajana, yleensä huhtikuun lopulta kesäkuulle. Syksyllä se on harvinaisempi, heinä-elokuulta sekä marras-joulukuulta on muutamia havaintoja. Maaliskuulta on kaksi havaintoa vuoden 2022 loppuun mennessä. Suomessa keltahemposta tehdään muutamia kymmeniä havaintoja vuodessa, Haliaksen havaintoaineisto kuvastaa melko hyvin lajin esiintymistä laajemmin Suomessa. Haliaksella keltahemppo havaitaan useita kertoja vuodessa ja Tulliniemi onkin yksi Suomen parhaista paikoista lajin näkemiseen (esim. Rissanen ym. 2020, Rissanen ym. 2014).

Keltahemppo on runsastuva pikkuharvinaisuus, Haliaksen havaintomäärät yli kolminkertaistuivat seurantajakson aikana. Reviirihavainnot alkoivat kasvamaan Suomessa 2000-luvun aikana (Valkama ym. 2011). Keltahemppo on runsastunut paikoin levinneisyysalueensa pohjoisreunalla, mutta Euroopan mittakaavalla keltahempon pesimäkanta on vähentynyt melko voimakkaasti (PECBMS 2024).

European Serin – Serinus serinus