Great Tit – Parus major

Talitiainen on levinneisyysalueeltaan palearktinen laji, pesimäalueiden ulottuessa laajalti Euroopasta Lähi-itään, Keski-Aasiaan, Intiaan ja Japaniin. Suomessa talitiainen pesii koko maassa ja laji puuttuu käytännössä vain puuttomalta tunturivyöhykkeeltä. Talitiainen on yksi Suomen runsaslukuisimpia pesimälajeja, vuonna 2010 kannaksi arvioitiin 1,5 – 2 miljoonaa paria (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Talitiaisia havaitaan Haliaksella ympäri vuoden. Talvisaikaan yksilömäärät ovat melko pieniä, ja kevätmuutto on vaatimatonta, päiväsummien yltäessä vain muutamiin kymmeniin yksilöihin. Talitiainen on tyypillinen osittaismuuttaja, jolla osa pesimäkannasta muuttaa ja huomattava osa talvehtii. Esiintyminen painottuu selvästi syyskauteen, kesän pesimämenestys vaikuttaa syymuuton voimakkuuteen, ja maayhteyksiä seuraavat linnut pakkautuvat Hankoniemen kärkeen. Syysmuutto alkaa syyskuun puolivälissä ja hiljenee marraskuun puolivälissä, huipentuen lokakuun alun tuhansien yksilöiden päivämuuttoihin. Toinen muuttohuippu havaitaan lokakuun loppupuolella.

Talitiainen on sinitiaisen jälkeen Haliaksen rengastetuin lintulaji, ja rengastuksia on kertynyt yli 49 000 vuoteen 2018 mennessä. Suuri aineisto mahdollistaa mm. muuttokäyttäytymisen yksilöllisen tutkimuksen. Noin 90 % kaikista rengastetuista linnuista on nuoria, ja 64 % naaraita. Syksyllä nuoret linnut muuttavat keskimäärin kahdeksan vuorokautta ennen vanhoja, nuoret naaraat ennen nuoria koiraita, ja vanhat koiraat ennen vanhoja naaraita. Ero ikäluokkien muuton ajoittumisen välillä johtuu siitä, että vanhat linnut sulkivat ennen muutolle lähtöä (Lehikoinen ym. 2015).

Vuorokausirytmiltään rengastukset painottuvat aikaiseen aamuun, ja puoleen päivään mennessä rengastetaan kolme neljännestä kaikista talitiaisista. Muutto huipentuu pari-kolme tuntia auringonnousun jälkeen. Vuorokausiaktiivisuuden perusteella talitiaisen muuttokäyttäytyminen vastaa säännöllistä muuttolintua (Lehikoinen ym. 2011).