Lapintiainen on levinneisyysalueeltaan holarktinen laji, jonka levinneisyys yltää pohjoisesta Fennoskandiasta Euraasian taigavyöhykettä pitkin aina itäiselle Venäjälle ja Alaskaan. Suomessa lapintiaisen levinneisyysalue rajoittuu Kuusamo-Kolari -linjan pohjoispuolelle ja nykyinen kannanarvio vaihtelee 50 000 – 100 000 parin välillä (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Lapintiaisesta on Haliakselta kuutisenkymmentä havaintoa, joista jopa seitsemäntoista yksilöä havaittiin syksyllä 1994. Lajin esiintyminen painottuu vahvasti syksylle, syyskuun lopun ja marraskuun puolivälin väliselle jaksolle. Keväältä on yksi havainto, toukokuulta 1988. Lokakuussa 2015 laji havaittiin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Seuraavan kerran laji vaelsi toden teolla syksyllä 2018, jolloin asemalla havaittiin yhteensä 11 yksilöä. Hömötiaisen ja lapintiaisen risteymä on havaittu asemalla kolme kertaa. Kaikki iälleen määritetyt linnut ovat olleet nuoria, sillä lapintiainen on suurimmaksi osaksi paikkalintu ja lähinnä nuoret yksilöt muuttavat (Valkama ym. 2014).

Lapintiainen on kaikista asemalla havaittavista tiaisista vuorokausirytmiltään myöhäisin muuttaja. Se sopiikin käyttäytymiseltään hömö- ja töyhtötiaisen kanssa todellisiin vaeltajatiaisiin. Osittaismuuttajat tali- ja sinitiainen puolestaan aloittavat voimakkaan muuton heti aamun ensi tunneilla ja niillä vuosien välinen vaihtelu on paljon tasaisempaa (Lehikoinen ym. 2011). Rengastetuista linnuista kaikki iälleen määritetyt linnut ovat olleet nuoria (Lehikoinen ym. 2015).

Siberian Tit – Poecile cinctus