Lajien vuorovaikutus

Hömötiaiset muodostavat loppukesällä ja syksyllä sekaparvia muiden metsälintujen, kuten töyhtötiaisten, kuusitiaisen, hippiäisten ja puukiipijöiden, kanssa. Parvessa kulkevat hömötiaiset huomaavat varpuspöllön tai muun vaaran varmemmin kuin yksin liikkuvat. Näin niille jää enemmän aikaa ruokailuun, mikä on elintärkeää juuri talvisaikaan. Hyönteisiä syövän metsälinnun kannan romahdus kertoo myös metsän hyönteisten tilasta.

Metsätalous

Suomen runsaimpiin lajeihin kuulunut hömötiainen on taantunut 2000-luvulla erittäin uhanalaiseksi. Viimeaikaista vähenemistä on edeltänyt pitkä taantuma. Kannan kehitystä on seurattu tiiviisti 1970-luvulta asti. Syynä romahdukseen on liian voimakas metsätalous.

Avohakkuiden myötä hömötiaisen elinympäristö katoaa vuosikymmeniksi, vaikka metsä kasvatetaankin takaisin. Talvesta selviytyminen on tärkein asia hömötiaisen kannankehitykselle. Mitä enemmän talvireviirillä on hakkuualueita ja nuorta metsää, sitä heikommin hömötiaiset selviävät talvesta. Vanhempi metsä tarjoaa talvella paremmin ravintoa.

Pesimäaikaan pieni tiainen pystyy kovertamaan pesäkolonsa vain riittävään pehmeään lahopuuhun, joka on yleensä koivupökkelö. Jos harvennushakkuissa poistetaan tai kaadetaan kaikki hömötiaisen pesäpaikoiksi tarvitsemat lahot lehtipuut, saattaa hömötiaisella olla useampi vuosikymmen pula pesäpaikoista.

Hömötiainen kärsii elinympäristöjen vähenemisen lisäksi niiden pirstoutumisesta, varsinkin eteläisessä Suomessa sopivat metsät ovat entistä enemmän hajallaan ja pienempinä saarekkeina. Tiaisten on lennettävä pidempiä matkoja löytääkseen riittävästi ravintoa, mikä näkyy heikompana poikastuottona. Lisäksi hakkuuaukeita ylittävät linnut ovat helppo saalis petolinnuille.

Tiesitkö tämän?

Hömötiaisen väheneminen on yhden lajin osalta suurimpia muutoksia suomalaisessa linnustossa. Vielä 1940-luvulla hömötiainen oli monin paikoin eteläisessä Suomessa kaikista yleisin talvilintu. Tavallisten metsälintujen kato on merkki metsiemme perustavanlaatuisesta muutoksesta. Myös sadat muut metsälajit ovat uhanalaisia. Tutkimusten mukaan lajiköyhät metsät sietävät lajirikkaita huonommin poikkeustilanteita, kuten kuivuutta ja tuhohyönteisten massaesiintymisiä. Miten talousmetsät selviävät ilmastonmuutoksesta, jonka myötä poikkeusolot yleistyvät?

Willow Tit – Poecile montanus