Sedge Warbler – Acrocephalus schoenobaenus

Ruokokerttunen on laajalle levinnyt laji, sen pesimäalueet ulottuvat Länsi-Euroopasta Fennoskandiaan, Lähi-itään, sekä laajana vyöhykkeenä Keski-Aasiaan. Se on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii laajalti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa (BirdLife International 2021). Suomessa ruokokerttunen pesii koko maassa, Lapissa harvalukuisempana kuin etelässä. Mieluisinta pesimäympäristöä ovat tiheät ruovikot ja ruovikkoiset pensaikot, mutta se pesii myös pelto-ojien kortteikoissa, soiden laidoilla tai järvien rantapajukoissa. Suomen pesimäkanta on arvioitu noin 200 000 – 400 000 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011) Rengaslöytöjen perusteella ruokokerttuset lähtevät Suomesta syysmuutolle suoraan etelään ja ylittävät Välimeren sen keski- ja itäosista. Suomessa rengastettujen lintujen talvehtimisalueet ulottuvat Ghanan ja Nigerian alueelta Sambiaan (Valkama ym. 2014).

Esiintyminen Haliaksella

Ruokokerttusta tavataan Haliaksella säännöllisenä läpimuuttajana. Pesimälajina se on harvalukuinen ja epäsäännöllinen. Kevään ensimmäiset linnut saapuvat usein toukokuun alkupuoliskolla, kevään päämuutto havaitaan toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Muuton ajoittumisella on eroja eri sukupuolilla, pukutuntomerkeistä sukupuolta ei voi määrittää, mutta italialaisen DNA-analyyseihin pohjautuvat tutkimuksen perusteella koiraat muuttavat keskimäärin kymmenen vuorokautta ennen naaraita (Saino ym. 2010).

Syysmuutto alkaa heinäkuun lopussa, päämuutto havaitaan elokuun puolivälistä syyskuun alkuun ja viimeisiä yksilöitä voi nähdä vielä lokakuun alkupuoliskolla. Syksyllä vanhat linnut muuttavat keskimäärin kaksi viikkoa ennen nuoria, vanhat ovat valmiita lähtemään syysmuutolle heti pesintöjen jälkeen (Lehikoinen ym. 2015) Ruokokerttunen on yömuuttaja, jonka yksilömääriä seurataan myös rengastuksen avulla. Rengastukset painottuvat aamupäivään, kun yömuuton jäljiltä niemeen saapuneet linnut ovat aktiivisimmillaan esimerkiksi ruokailupaikkoja etsien (Lehikoinen ym. 2011).