Räkättirastas on laajalla alueella Euraasiaa esiintyvä laji. Se pesii suurimmassa osassa Keski-, Itä- ja Pohjois-Eurooppaa, levinneisyysalueen jatkuessa laajana vyöhykkeenä itäiselle Venäjälle. Räkättirastaat talvehtivat Länsi-Euroopassa, Välimeren ympäristössä ja Lähi-idässä. Suomessa räkättirastasta tavataan koko maassa, saaristosta tunturialueille. Räkättirastas suosii metsäympäristöjä, joiden läheisyydessä on erilaisia avomaita ruokailuympäristöiksi, kuten peltojen reunametsiä. Räkättirastas on yksi Suomen runsaslukuisimmista pesimälajeista, pesimäkannan kooksi arvioidaan 1,3 – 2 miljoonaa pesivää paria (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella räkättirastasta havaitaan ympäri vuoden. Kevätmuutto alkaa maaliskuussa, ja kevään päämuutto havaitaan huhtikuun puolivälissä. Räkättirastas on yleinen pesimälaji Tulliniemellä, ja pesintöjen jälkeistä pientä muuttoliikehdintää havaitaan elokuun aikana. Varsinainen syysmuutto alkaa syyskuun lopussa, ja määrät kasvavat nopeasti kohti lokakuun parhaimpia muuttopäiviä. Syksyllä nuoret linnut muuttavat ennen vanhoja (Lehikoinen ym. 2015). Pihlajanmarjasadon runsauden mukaan hyviä rastasmuuttoja voi näkyä myös joulukuulla ja tammikuun alussa, sillä räkättirastaat muuttavat myöhemmin hyvien marjavuosien aikaan. Joinain vuosina syysmuutto voi venyä jopa helmi-maaliskuulle asti.

Räkättirastas on muiden rastaiden ohella yömuuttaja, mutta muihin rastaisiin verrattuna räkättirastas on paljon näkyvämpi päiväsaikaan. Huomattava osa asemalla rengastetuista räkättirastaista on rengastettu aamuhämärissä ja päivän ensimmäisien valoisien tuntien aikana. Keväällä räkättirastaat liikkuvat aktiivisesti koko valoisan ajan. Syksyllä rengastusten vuorokausirytmi painottuu vielä voimakkaammin aamuun, joskin muutto voi olla hyvin näyttävää (Lehikoinen ym. 2011). Parhaina vuosina päämuuton aikaan havaitaan tuhansien yksilöiden, huippuvuosina yli kymmenen tuhannen yksilön, muuttoja. Vuoteen 2018 mennessä asemalla on rengastettu yli 1 300 räkättirastasta.

Fieldfare – Turdus pilaris

Confirmed observations