Punapäälepinkäinen pesii Euroopassa Välimeren ympäristössä, ja sen kanta on 2-3 miljoonaa paria. Se on taantunut varsinkin läntisillä ja pohjoisilla pesimäalueilla. Lajilla erotetaan 3 alalajia: Välimeren itäosissa ja Lähi-idässä esiintyy niloticus-alalajia, Välimeren läntisillä saarilla on badius-alalajia ja muualla Välimeren ympäristössä linnut ovat nimialalajia senator (Lehikoinen 2017). Tämä kaukomuuttaja talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Punapäälepinkäinen on Suomessa harvinainen harhailija, ja siitä on 43 havaintoa vuoden 2022 loppuun mennessä (BirdLife Suomi 2024). Näistä keväiset havainnot ovat paljon yleisempiä; syksyisiä on vain reilu puolenkymmentä (Lehikoinen 2017).

Haliaksella punapäälepinkäinen on tavattu vain kerran 29.5.1995, ja se oli nimialalajin koiras (Lindroos 1997). Laji on havaittu kymmenisen kertaa Uudellamaalla ja viimevuosina Suomessa lähes vuosittain (BirdLife Suomi 2024), joten voitaneen odottaa seuraavaakin yksilöä Haliaksella havainnoivien iloksi.

Woodchat Shrike – Lanius senator