Pitkäaikaismuutokset

Keltavästäräkin havaintomäärät runsastuivat seurantajakson aikana. Kehitys on ristiriidassa yleisen pesimäkannan kehityksen mukaan, linja- ja pistelaskenta-aineistojen perusteella keltavästäräkin pesimäkanta Suomessa on vähentynyt noin 50% reilussa 40 vuodessa (Lehikoinen & Väisänen 2023), ja keltavästäräkin levinneisyysalue on pienentynyt huomattavasti Lintuatlaksessa (Valkama ym. 2011). Keltavästäräkin pesimäkannat Euroopassa ovat taantuneet jopa yli 70% edellisen neljän vuosikymmenen aikana (PECBMS 2024).

Taantumisen taustalla ovat maatalouden tehostuminen, kosteikkojen katoaminen sekä soiden turvetuotanto ja ojitus. Keltavästäräkki on taantunut pohjoisella aapasuovyöhykkeelläkin, missä elinympäristöt eivät ole muuttuneet yhtä radikaalisti kuin etelässä, joten mahdollisesti lajia uhkaavat muutokset muuttomatkojen levähdysalueilla ja talvehtimisalueilla (Lehikoinen & Väsänen 2023, Valkama ym. 2011).

Haliaksen havaintomäärien ja pesimäkannan kehityksen ristiriita selittynee yksittäisillä huippumuutoilla. Syksyn päämuuton aikaan osuvat voimakkaat itätuulet keskittävät muuttoa Hankoniemen kärkeen voimakkaammin, havaintoaineistosta erottuvat 3001 muuttavaa 26.8.2005 ja huikeat 3543 muuttavaa 20.8.2022.

Keltavästäräkin kevätmuuton ajoittumisessa ei havaittu muutoksia seurantajakson aikana. Monilla lajeilla muuton ajoittumisen muuttuminen on yhteydessä pesimäkannan kehitykseen ja voimakkaasti taantuvilla lajeilla ei ole havaittu kevätmuuton aikaistuimista, monet taantuvat lajit eivät ilmeisesti kykene vastaamaan ilmaston lämpenemiseen aikaistamalla muuttoaan (Saino ym. 2009). Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta suurimmalla osalla eurooppalaisista lajeista kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla (Lehikoinen ym. 2019).

Western Yellow Wagtail – Motacilla flava