Lehtopöllö on euraasialainen lehtimetsävyöhykkeen laji. Se esiintyy lähes koko Euroopassa ja paikoittain Aasiassa ja idässä Kiinassa asti. Suomessa lehtopöllö on verrattain uusi tulokas, joka on pesinyt maassamme vasta 1800-luvun lopulta lähtien. Lajin nykyinen levinneisyys ulottuu noin Oulun–Joensuun korkeudelle. Etelärannikolla lehtopöllö on runsaslukuisin pöllölaji.

Pikkujyrisijöitä suosiva lehtopöllö on varsinkin kesäisin melkoisen kaikkiruokainen. Erityisesti talvella se on hyvin riippuvainen pikkujyrsijöistä, joiden esiintyminen vaikuttaa merkittävästi lajin elämään, kuten lisääntymismenestykseen. Lehtopöllö on reviiriuskollinen paikkalintu ja aikuisten liikkuminen pois asutulta reviiriltä on varsin vähäistä, tosin naaraalla tavallisempaa kuin reviiriä pitävällä koiraalla. Nuorten levittäytyminen tapahtuu syksyllä–talvella (Saurola 1995).

Kannanmuutokset

Suomen pesimäkannassa ei edellisen kolmen vuosikymmen ajan ole ollut selkeää ajallista muutosta (Honkala ym. 2023), mutta lyhyempiaikaisia ja paikallisia kannanvaihteluja esiintyy myyrätilanteesta ja talven ankaruudesta johtuen (Saurola 1995). Lehtopöllöllä esiintyy Suomessa kaksi värimuotoa: punaruskea ja harmaa, joiden runsaussuhteet toisinaan vaihtelevat talvien ankaruuden mukaan (Karell ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella lehtopöllöjä rengastetaan voimakkaamman liikehdinnän myötä varsin mittavia määriä elokuusta marraskuun puoliväliin. Huippu on usein lokakuun jälkimmäisellä puoliskolla. Lehtopöllö on selkeästi yöaktiivinen laji ja niitä on pyydystetty Haliaksella läpi yön. Kuitenkin pyyntimäärissä näyttäisi olevan huippuja juuri ennen puoltayötä sekä juuri ennen auringonnousua, kuten esimerkiksi helmipöllöllä, mikä kiinnostavasti eroaa lähisukulaisen viirupöllön vuorokausirytmiikasta Haliaksella (Lehikoinen ym. 2011).

Vuoteen 2014 mennessä lehtopöllöjä on pyydystetty Haliaksella peräti 192 yksilöä (Lehikoinen ym. 2014). Suurimmat lehtopöllömäärät esiintyvät Halikasella syksyinä, jolloin myyriä on vähän, eli nälkä ajaa lehtopöllöt ja muut pöllöt liikkeelle. Toisaalta runsas myyrätilanne edeltävänä keväänä ja siten runsas poikastuotto aiheuttaa yhä voimakkaamman lehtopöllön esiintymisen Haliaksella (Pietiläinen 2017). Peräti 96 % Haliaksen iälleen määritetyistä lehtopöllöistä ovat olleet nuoria, mikä voimakkaasti tukee sitä käsitystä, että aikuiset lehtopöllöt pysyvät visusti reviireillään (Lehikoinen ym. 2014).

Tawny Owl – Strix aluco

No type specimen

Type specimen

No national museum collection specimen

National museum collection specimen