Kaskaat – Auchenorrhyncha

Kaskaat (Auchenorrhyncha) ovat Suomessa pienikokoisia kasvinsyöjähyönteisiä, joille ominaista on niiden kyky tuottaa ääntä takaruumiissa sijaitsevien ääntelyelinten avulla.

Kaskaiden päässä on hyvin lyhyet ja kärkijaokkeestaan sukasmaiset tuntosarvet. Verkkosilmät ovat yleensä selvästi näkyvissä, vaikka ne voivatkin käsittää vain muutaman ommatidin. Pistesilmiä on tavallisesti kaksi tai kolme. Suuosat ovat pistävät ja imevät. Ne muodostavat nivelikkään imukärsän, joka levossa pään alla taaksepäin suuntautuneena. Imukärsä on selvästi pään jatkeena. Keskiruumiin 1. jaoke (prothorax) on kaskailla useimmiten pieni muodostaen vain kaulusmaisen muodostuman pään taakse, mutta se voi olla joskus suuri ja selvästi erottuvakin. Keskiruumiin 2. ja 3. jaoke ovat yleensä hyvin kehittyneet kolmannen jaokkeen ollessa suhteellisen pieni. 2. jaokkeen (mesothorax) kilveke (scutellum) erottuu yleensä selvästi. Siipiä on tavallisesti kaksi paria siipiä: etusiivet ovat usein kitinisoituneet ja nahkamaiset, takasiivet kalvomaiset. Levossa siivet ovat tavallisesti kattolaskuisesti takaruumiin päällä. Siipisuonitus on melko täydellinen. Kaskaiden jalat ovat yleensä hoikat ja yksinkertaiset. Nilkat ovat 3-jaokkeiset. Takaruumiissa ei ole peräsukasia. Useimpien lajien naarailla on leveä, sapelimainen munanasetin.

Toukat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä.

Suomesta tunnetaan 420 lajia (laji.fi,18.1.2019).

Suomalaiset lajit hyvin pienestä pienehköön, useimmiten alle 5 mm.

Suomen suurin laji vuorilaulukaskas, Citadetta montana, jonka ruumiin pituus voi olla yli 20 mm.

Ääntelevät houkutellakseen parittelukumppaneita.

Naaraat asettavat munansa munanasettimella kasvien koloihin tai kasvisolukkojen sisään.

Muodonvaihdos on vähittäinen. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta siivetön. Toukkavaiheiden lukumäärä kolmesta seitsemään.

Elinkierto munasta aikuiseksi voi kestää muutamasta viikosta useaan vuoteen. Toukkavaihe voi olla hyvin monivuotinen.

Talvehtiminen tapahtuu ryhmästä riippuen munana, toukkana tai aikuisena.

Ravintona toukilla ja aikuisilla kasvinesteet.

Jotkin lajit ovat hyviä hyppimään.

Jotkin pystyvät ääntelemään värisyttämällä takaruumiin etuosassa sijaitsevia kalvoja erityisillä ääntelylihaksilla (Suomessa vain vuorilaulukaskaan, Cicadetta montana laulu niin kovaa, että ihminen voi kuulla sen). Ääntelyä käytetään viestimiseen ja parittelukumppaneiden houkutteluun.

Joidenkin lajien toukat voivat erittää ympärilleen limamaisia ja vaahtomaisia aineita suojakseen (sylkikaskaat, Aphrophoridae).

Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä.

Taloudellisesti ja ekologisesti merkittävä ryhmä: jotkin lajit huomattavia kasvituholaisia (esim. viljakaskas, Javesella pellucida) ja voivat levittää kasvitauteja.

Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.

McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. — Oxford University Press. 318 s.

Paukkunen, J., Teräs, I. & Viitasaari, M. 2017: Pistiäiskurssi – kurssimoniste. — Helsingin yliopisto, Biotieteiden laitos. 27 s.

Kr. aukhḗn = niska, rhúnkhos = kuono, nokka, turpa. Tieteellinen nimi viittaa suuosien sijaintiin niiden alkaessa pään takaosasta läheltä niskan aluetta.