Pikkukajava pesii pohjoisilla merialueilla, Kanadan länsirannikolta Grönlannin rannikolle, Islannin, Iso-Britannian, Länsi-Ranskan ja Norjan rannikoille, sekä Huippuvuorilta Franz Josefin maalle, Novaja Zemljalle ja Severnaja Zemljalle, ja aina Itä-Siperian ja Alaskan rannikolle. Ne pesivät suurina yhdyskuntina jyrkillä merenrantakallioilla, Euroopan pesimäkanta on arvioitu noin kahden miljoonan parin suuruiseksi. Pikkukajavat talvehtivat pääsääntöisesti pohjoisella Atlantilla, Jäämerellä ja Barentsinmerellä (BirdLife International 2021).

Esiintyminen Haliaksella

Pikkukajava on Haliaksella ja muualla Suomessa säännöllinen, mutta harvalukuinen läpimuuttaja, Vienanmereltä muuttaa Itämeren kautta säännöllisesti pikkukajavia kohti Atlantin talvehtimisalueitaan. Esiintyminen painottuu syksylle, lokakuun loppuun ja marraskuun alkuun. Syksyn ensimmäisiä voi havaita jo syyskuun puolella ja viimeisiä joulukuussa. Pohjoisella Itämerellä se on kuitenkin hyvin harvalukuinen talvehtija. Yksilömääriltään vaatimattomampaa kevätliikehdintää havaitaan maaliskuun lopulta kesäkuun alkupuolelle. Pikkukajavat muuttavat usein yksinään, joskus pienissä parvissa. Suurin osa Suomen havainnoista tehdään merialueilla, mutta sitä havaitaan myös sisämaan suurilla järvillä parhaimpaan muuttoaikaan.

Pikkukajavien havaintomäärät vaihtelivat huomattavasti vuosien välillä seurantajakson aikana, Pohjois-Euroopan pikkukajavista nähdään vain hyvin pieni otos Suomen merialueilla. Havaintoaineistossa korostuu syksyn 2012 runsas esiintyminen, kun asemalla havaittiin yhteensä 31 yksilöä lokakuun lopun ja marraskuun alun aikana. Pikkukajava on maailmanlaajuisesti uhanalainen laji, Euroopan pesimäkanta on kokonaisuudessaan vähentynyt jopa 40 % viimeisten vuosikymmenien aikana. Pikkukajavaa uhkaavat ilmastonmuutos, kun merialueiden lämpeneminen vaikuttaa ravintotilanteeseen laajoilla alueilla, sekä ympäristömyrkyt ja öljyonnettomuudet (BirdLife International 2021).

Black-legged Kittiwake – Rissa tridactyla