Kalalokki on laajalle Euraasiaan ja Pohjois-Amerikan pohjoisosiin levinnyt runsaslukuinen lokkilaji. Suomessa kalalokkia tavataan kaikkialla veden lähellä niin merialueilla kuin sisämaan järvillä. Laji ei ole kovin vaatelias pesäpaikan suhteen ja pesii niin yhdyskunnissa kuin yksittäispareina (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011). Ruokailulennot yltävät etäälle pesimäpaikoilta, joten kalalokin voi nähdä kaukanakin vedestä ravinnonhaussa.

Kalalokkia näkee Haliaksella lähes ympäri vuoden, vain ankarimmat jäätalvet karkottavat kaikki kalalokit etelämmäksi. Kalalokki on yksi aseman näkyvimpiä lajeja, se esiintyy talvehtivana, läpimuuttajana, sekä runsaslukuisena pesimälintuna.

Esiintyminen Haliaksella

Talviset määrät vaihtelevat vuosittain ja myös saman vuoden aikana voimakkaasti. Kalalokkien määrät ovat pienimmillään silloin, kun jäätä on eniten tammi-helmikuun aikaan. Sää vaikuttaa kevätmuuttoon, joten varsinaisen talvikannan arvioiminen on vaikeaa, jos muutto käynnistyy jo keskitalven jälkeen. Esimerkiksi vuoden 2016 tammi-helmikuussa määrät kasvoivat yhdestä yksilöstä 800 yksilöön vain kymmenessä päivässä. Normaalit talvehtijamäärät lienevät joitakin kymmeniä ja kovimpina talvina vain muutamia yksilöitä. Toisaalta kalalokit liikkuvat Itämeren alueella ravinnon perässä hyvin laajoilla alueilla (Valkama ym. 2014), joidenkin yksilöiden liikkuen läntiseen Keski-Eurooppaan asti, joten liikkumisen arviointi muutoksi on välillä haastavaa.

Kevätmuutto on usein huomaamaton, lokit vain ”ilmestyvät” paikalle. Aseman aineiston perusteella muuttoa tapahtuu käytännössä tammikuusta alkaen, ja varsinainen päämuutto tapahtuu huhtikuussa. Kautta aikojen paras muuttopäivä keväällä on ollut 19.3.2008, jolloin havaittiin 1070 muuttavaa kalalokkia.

Myöhäissyksyllä tapahtuva arktisten kalalokkien muutto on usein runsasta ja näyttävää jo pelkästään siksi, että muutto tapahtuu kovatuulisina päivinä lokkien puskiessa vastatuulen merenpinnassa – usein seasta löytyy myös pikkukajavia. Runsain muutto on ollut 3. – 4.11.1999, jolloin kahden päivänä aikana havaittiin yli 8 000 muuttavaa kalalokkia, 3.11. mukana oli seitsemän pikkukajavaa. Aineistossa erottuu toinen muuttopiikki, Suomenlahdella ja lähialueilla pesivät kalalokit poistuvat pääosin heinä-elokuun aikana, mutta muuttajamäärät eivät ole kovin suuria. Vain yhtenä päivänä on yletty yli tuhannen linnun määrään (26.7.2006).

Mew Gull – Larus canus