Mustapyrstökuirin pesimäalueet ulottuvat Länsi- ja Keski-Euroopasta Venäjän keskiosiin ja Pohjois-Kazakstaniin. Lisäksi Venäjän itäosissa on useita erillisiä pesimäalueita. Mustapyrstökuiri pesii myös Islannissa ja monin paikoin Fennoskandiassa. Läntiset populaatiot muuttavat Länsi-Eurooppaan, Välimerelle ja Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan (BirdLife International 2021).

Suomessa mustapyrstökuiri on harvalukuinen pesimälaji, vahvimman kannan keskittyessä Liminganlahdelle. Se pesii harvalukuisena myös mm. Pohjois-Karjalassa ja Satakunnassa, pääasiallista elinympäristöä ovat laajat rantaniityt sekä avosuot. Suomen pesimäkanta kattaa noin 70-90 paria ja on tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu vaarantuneeksi (Hyvärinen ym. 2019, Valkama ym. 2011). Rengaslöytöjen ja valopaikannintutkimusten perusteella suomalaisia mustapyrstökuireja muuttaa laajalla rintamalla Länsi- ja Keski-Afrikkaan Saharan eteläpuolelle (Timonen ym. 2018, Saurola ym. 2013).

Esiintyminen Haliaksella

Mustapyrstökuiri on Haliaksella pikkuharvinaisuus, joka on havaittu asemalla reilut 40 kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä. Sitä nähdään asemalla lähinnä huhtikuun puolivälistä kesäkuun alkuun ja elokuun lopulta syyskuun loppupuoliskolle. Kesäkuukausilta on muutama havainto. Mustapyrstökuirin läntiset populaatiot ovat ilmeisesti taantumassa talvehtimisseuduilla havaittavien määrien mukaan (Wetlands International 2021). Kansainvälisesti mustapyrstökuiri on luokiteltu silmälläpidettäväksi (BirdLife International 2021).

Black-tailed Godwit – Limosa limosa