Peregrine Falcon – Falco peregrinus

Muuttohaukka on yksi laajimmalle levittäytyneimmistä lintulajeista, todellinen kosmopoliitti, joka pesii kaikilla mantereilla Antarktista lukuun ottamatta. Muuttohaukasta erotetaan lähes kaksikymmentä eri alalajia. Vaikka lajin useat erikieliset nimet viittaavat muuttokäyttäytymiseen, suurin osa maailman populaatioista on paikkalintuja ja vain pohjoiset linnut muuttavat talveksi etelämmäs. Pohjois-Venäjällä pesivien calidus-alalajin yksilöiden on havaittu siirtyvän Etelä-Afrikkaan asti. Muuttohaukka on avoimen ilmatilan peto, se on erikoistunut pyydystämään saalislintuja suoraan ilmasta, ja se pesii monenlaisissa ympäristöissä: suurkaupungeissa, valtamerien rantakallioilla ja erämaiden suoalueilla. Suomessa noin 300 parin pesimäkanta on keskittynyt Pohjanmaalle ja Lappiin (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011, White ym. 2013).

Muuttohaukka on yksi tunnetuimpia esimerkkejä siitä, miten linnustossa tapahtuvat muutokset ilmentävät laajemmin ympäristönmuutoksia. Ympäristömyrkkyjen rikastuminen ravintoketjuissa romahdutti muuttohaukkakannat monin paikoin. Esimerkiksi Suomen pesimäkanta kutistui tuhannesta parista noin 30 pariin 1970-luvulla. Monien muidenkin petolintujen taantuminen oli suora varoitus ympäristömyrkkyjen haitallisuudesta. Monien ympäristömyrkyiksi osoittautuneiden torjunta-aineiden (esim. DDT ja PCB) käytön kieltämisen sekä tehokkaiden suojelutoimien ansiosta Suomen muuttohaukkakanta on vahvistunut sitten pahimman aallonpohjan. Suomessa pesivät muuttohaukat talvehtivat laajalla alueella Tanskasta Luoteis-Afrikkaan. Suomalaiset muuttohaukat suuntaavat pääsääntöisesti lounaisiin ilmansuuntiin. Osa linnuista suuntaa ilmeisesti suoraan etelään kohti Välimeren keskiosia (Saurola ym. 2013, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Muuttohaukka on Haliaksella säännöllinen läpimuuttaja, ja yksittäisiä yksilöitä on talvehtinut Tulliniemen saaristossa vuodesta 2007 lähtien. Ensimmäisiä kevätmuuttajia voi havaita jo maaliskuun lopulla, ja kevään päämuutto havaitaan usein huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa. Kevätkauden yksilömäärät ovat vaatimattomia, lähinnä yhden yksilön päivämuuttoja. Harvat kesäkuukausien havainnot koskenevat pesimättömiä tai pesinnöissä epäonnistuneita yksilöitä.

Ensimmäisiä syysmuuttajia havaitaan elokuussa, ja muutto jatkuu aktiivisena syyskuun alkupuoliskolla. Päämuutto havaitaan syyskuun lopulla ja lokakuun alussa, joskin laji on säännöllisyydestään huolimatta harvalukuinen. Haliaksella on havaittu neljän yksilön päivämuuttoja kolmena päivänä vuoden 2018 loppuun mennessä. Syksyn viimeisiä yksilöitä havaitaan marraskuussa, ja sekä kevät- että syysmuutolla havaitaan Tulliniemen saaristossa muutolla levähtäviä yksilöitä.