Pitkäaikaismuutokset

Hangon lintuasema on keskeisessä asemassa Itämeren haahkojen seurannassa. Suomen (ja koko Itämeren) haahkakanta on taantunut 1990-luvulta alkaen, syitä tähän ovat mm. pesivien naaraiden kasvanut kuolleisuus, alentunut poikastuotto sekä taudit. Kannan taantuminen on ollut voimakkainta lounaisessa saaristossa, rannikkoalueilla populaatiot ovat jopa puoliintuneet, mutta Itäisellä Suomenlahdella kannat ovat paikoin elpyneet (Hario & Rintala 2014). Pesivien naaraiden kasvaneen kuolleisuuden taustalla on sekä merikotkan, että minkin, supikoiran ja ketun yhteisvaikutuksesta kasvanut saalistuspaine (Võsa 2015, Hario & Rintala 2014). Haahka on kansainvälisesti luokiteltu uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäväksi lajiksi (BirdLife International 2018).

Haliaksen aineiston perusteella haahkojen sukupuolijakauma on kääntynyt naarasvoittoisesta koirasvoittoiseksi 1980-luvulta 2000-luvulle. Sukupuolijakauman kääntyminen on vahvasti sidoksissa taantuvaan kannankehitykseen, erityisesti pesivien naaraiden kasvaneeseen kuolleisuuteen (Lehikoinen ym. 2008). Aineiston avulla on tutkittu myös ilmastotekijöiden vaikutuksia pesimämenestykseen: ankarien talvien jäljiltä sekä naaraiden ruumiin kunto että poikastuotto on alhaisempi kuin leutojen talvien jäljiltä (Lehikoinen ym. 2006).

Haahkan havaintomäärät Haliaksella ovat kuitenkin runsastuneet seurantajakson aikana. Havaintomäärien taustalla lienee useampi tekijä. Pesimäkannan väheneminen koskee etenkin naaraita eli vain osaa läpimuuttavasta kannasta. Korkean saalistuspaineen takia haahkat viivästyttävät pesintää, jolloin myös kevätkertymiä nähdään Haliaksella entistä pidempään. Lisäksi populaatioiden painopisteiden siirtyminen sisäsaaristoon on saattanut johtaa muutoksiin myös muuttoreiteissä. Syyskauden havaintomäärien kasvua saattaa selittää optiikan kehittyminen, jolloin kaukaisempien parvien määrittäminen on luotettavampaa ja syyskerääntymiä pystyy laskemaan laajemmalta alueelta.

Talvien ja keväiden lämmetessä osa haahkoista saapuu entistä aikaisemmin pesimäalueille ja haahkojen muutto aikaistui seurantajakson alusta 2000-luvulle. 2010-luvulla kevätmuutto taas keskimäärin viivästyi, mahdollisesti kasvaneen saalistuspaineen ja pesintöjen viivästymisen takia. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla (Lehikoinen ym. 2019). Lintujen kevätmuuton aikaistuminen on merkittävä muutos lintujen vuodenaikaisesiintymisessä ja osoittaa, kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristönmuutoksiin.

Common Eider – Somateria mollissima