Gadwall – Mareca strepera

Harmaasorsan levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta pitkälle Aasian itäosiin. Suomessa harmaasorsaa tavataan levinneisyysalueensa pohjoisreunalla ja laji suosii pesimäympäristönään reheviä järviä, rannikkoseudun lahtia, sekä saariston suojaisia poukamia. Läntiset populaatiot ovat paikkalintuja, pohjoiset ja itäiset kannat muuttavat, talvehtimisalueita sijaitsee niin Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasian eteläosissa. Harmaasorsan levinneisyys Suomessa keskittyy rannikkoalueilla ja eteläiseen Suomeen. Sisämaassa pesimäkanta on harva ja lajia tavataan paikoin aina Rovaniemen korkeudelle asti (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Harmaasorsaa tavataan Haliaksella säännöllisenä läpimuuttajana ja pesimälajina. Esiintyminen painottuu keväälle, ensimmäisiä muuttajia havaitaan maaliskuun puoliväliltä alkaen, päämuutto osuu huhtikuun loppuun ja toukokuun alkuun. Harmaasorsa pesii Tulliniemen saaristossa ja naaraat tuovat säännöllisesti poikueita Gåsörsvikenille. Syysmuutto on vaisumpaa, ensimmäisiä syysmuuttavia koiraita voidaan havaita jo keskikesällä ja syysmuuttoa havaitaan tasaisesti heinäkuulta lokakuulle. Harmaasorsa on lähimuuttaja, lajia on havaittu Haliaksella muutamaan kertaan talvikausina.

Pitkäaikaismuutokset

Harmaasorsien havaintomäärät ovat yli kymmenkertaistuneet Haliaksella seurantajakson aikana. Laji oli vielä 1980-luvulla hyvin satunnainen, havaintomäärien kasvu alkoi 1990-luvulla ja ensipesintä todettiin vuonna 2005 (Lehikoinen ym. 2008). Havaintomäärien kasvu kertoo Suomen pesimäkannan kokonaiskasvusta: 1980-luvulla maassamme pesi arviolta 20 paria, viimeisimmässä Lintuatlaksessa pesimäkanta arvioitiin 500- 1 000 parin kokoiseksi. Lisäksi lajin levinneisyys on laajentunut huomattavasti (Valkama ym. 2011). Havaintomäärien runsastuminen ja pesimäkannan kasvu on jatkunut edelleen 2010-luvulla (Lehtiniemi ym. 2019).

Harmaasorsan kevätmuutto aikaistui keskimäärin seitsemällä vuorokaudella seurantajakson aikana. Tutkimukset osoittavat kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristömuutoksiin esimerkiksi muuttamalla vuodenkierron vaiheita. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu (Lehikoinen ym. 2019). Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla merkitystä pariutumiseen ja poikastuottoon, vastaavasti syysmuuton viivästyttäminen voi vaikuttaa lajien metsästettävyyteen, jolloin vesilintujen metsästettävyys kasvaa Pohjois-Euroopassa ja vähenee Etelä-Euroopassa (Lehikoinen & Jaatinen 2012).