Eurasian Bittern – Botaurus stellaris

Kaulushaikara on ruovikkoisten lintuvesien laji, jonka tunnusomainen kumea ja kauaskantoinen puhallus on kesäyölle tunnusomainen. Laji on hämäräaktiivinen ja huomaamaton reviirin kuulutuksen ulkopuolella. Kaulushaikara esiintyy Länsi-Euroopasta Tyynellemerelle lauhkealla vyöhykkeellä. Suomessa laji on melko uusi tulokas ja esiintyy levinneisyytensä pohjoisrajalla (Valkama ym. 2011). Suomen kaulushaikarat talvehtivat rengaslöytöjen perusteella Keski- ja Itä-Euroopassa, ja kaukaisimmat rengastetut yksilöt on tavattu Väli- ja Mustaltamereltä (Saurola ym. 2013).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella kaulushaikara on tavattu vuoden 2022 loppuun mennessä 46 kertaa, havainnot koskevat 55 yksilöä. Havainnot painottuvat vahvasti syksyyn, syyskuun lopun ja marraskuun alun välisenä aikana yömuuttolla havaittuihin lintuihin. Keväällä laji on tavattu huhtikuun alun ja toukokuun lopun välillä seitsemän kertaa, yksi talvihavainto on tammikuun puolivälistä. Paikallinen kaulushaikara on havaittu viidesti, kaikki Gåsörsvikenin ruovikossa. Havaintomäärät ovat kasvaneet selvästi 2000-luvulta lähtien, jota ennen asemalla on tavattu vain neljä kaulushaikaraa. Vuosina 2001–2009 tavattiin 18 yksilöä ja 2010–2020 27 yksilöä. Havaintomäärien runsastuminen vastaa hyvin 1990-luvulta alkanutta ja 2000-luvulla kiihtynyttä Suomen kannankoon kasvua (Parkko ym. 2006, Valkama ym. 2011, Lehtiniemi 2017).