Kuikka pesii laajalti pohjoisessa Euraasiassa, sekä tundran että taigan suuremmilla ja syvemmillä järvillä. Kuikka pesii koko Suomessa varsin yleisenä, mutta vähäjärvisillä seuduilla hyvin laikuittaisesti. Kuikat talvehtivat Euroopan merenrannikoilla, myös Itämerellä, ja erityisesti Mustanmeren rannikoilla. Suomen läpi muuttaa erityisesti keväisin suuria määriä kuikkia, jotka voivat pesiä jopa Taimyrin niemimaalla asti (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella kuikkia voi nähdä melkein ympäri vuoden, talvikausina laji on kaakkuria harvalukuisempi talvehtija. Esiintyminen painottuu keväälle, ensimmäisiä yksilöitä nähdään jo maalis-huhtikuun vaihteessa, ja kevätmuutto käynnistyy toden teolla huhtikuussa. Valtaosa linnuista nähdään muuttolennossa huhtikuun lopun ja kesäkuun alun välillä, huippu on heti toukokuun puolivälin jälkeen. Yli 300 muuttajan päiviä on havaittu parikymmentä kertaa. Syysmuuttoaika on syys-lokakuussa, mutta silloin lintuja nähdään paljon vähemmän - vain kymmenesosa kevään määristä - eikä kunnon muuttohuippuja koskaan.

Kuikkamäärät ovat kasvaneet moninkertaisesti seurantajakson aikana, kevätmuuton mediaanipäivä vaihteli eri vuosikymmeninä. Lukumäärien kasvun selittänee kuikkalintujen parantunut määritysprosentti ja mahdolliset muutokset muuttoreiteissä, sillä Suomen kuikkakanta on pysynyt vakaana, ja vastaavasti Euroopan alueen talvikanta vaikuttaa olevan laskussa (Valkama ym. 2011, Wetlands International 2019).

Black-throated Loon – Gavia arctica