Sorjakatka on vain 5–10 millin mittainen ja ruumiinrakenteeltaan siro. Muiden katkojen tavoin se on sivusuunnassa litteä ja elävänä köyryselkäinen. Väri on sinertävän harmaa tai kellertävä, ja jaokkeiden rajat voivat näkyä heikkoina poikkiraitoina. Otsassa silmien välissä on joskus keltainen täplä. Tuntosarvet ovat ohuet ja pitkähköt, ylemmän sarviparin pituus alempaan verrattuna on kaksinkertainen ja yli puolet ruumiin pituudesta.

Keskiruumiin raajat ovat suhteellisen pitkät ja ohuet, niiden päässä on selvä taakse- tai eteenpäin kääntynyt kynsi. Raajoja reunustavat okamaisten sukasten rivit. Pitkien takaraajojen leveämmän tyvinivelen takareuna on sahalaitainen. Eturuumiin saksiraajoissa on myös selvä leikkurimainen kynsi, kämmenen alareunassa on neljä okasta. Naaraat ovat koiraita suurempia. Muiden katkojen tavoin naaras kantaa muniaan ja kehittyviä poikasia eturuumiin alla olevassa alkiokammiossa.

Sorjakatka on selvästi pienempi ja hennompi kuin meillä alkuperäisenä sisävesien rantavyöhykkeessä paikoitellen esiintyvät katkalajit: purokatka (Gammarus pulex) ja järvikatka (Gammarus lacustris) (10–20 mm). Sorjakatkan kokoinen valkokatka (Monoporeia affinis) on puolestaan valkoinen, lyhytsarvinen ja -raajainen ja elää pohjaan kaivautuneena syvemmissä vesissä.

Sorjakatka esiintyy monenlaisten sisävesien matalassa rantavyöhykkeessä, lammissa, järvissä ja hitaasti virtaavissa vesissä. Se liikkuu uiden kasvien seassa, ja pohjalle tai muulle alustalle pysähtyneenä se seisoo ohuiden jalkojensa varassa kuin hyönteinen, kun muut katkat pikemmin lepäävät kyljellään. Sitä tavataan myös syvemmällä usean metrin syvyydessä. Sorjakatka sietää varsin hyvin likaantuneita ja rehevöityneitä olosuhteita ja jopa elinympäristön ajoittaista kuivumista.

Sorjakatka – Crangonyx pseudogracilis