Patsashietayökkönen – Euxoa obelisca

Siipiväli 29–38 mm. Naaras on keskimäärin suurempi kuin koiras. Koiraan tuntosarvien sahahampaat pitkät, jaokkeet lähes kolme kertaa pituuttaan leveämmät, ripsikimput lyhyet. Etusiivet heikosti levenevät, etureuna yleensä kaareva. Pohjaväri punertavan violetinruskea, etureuna ulompaan poikkiviiruun asti valkokehnäinen. Tyvijuomu musta. Poikkiviirut osittain mustahkoreunaiset, sisempi etureunassa yleensä selvä vaikka heikentynyt. Keilatäplä mustareunainen tai kokonaan musta. Rengas- ja munuaistäplä vaalea- tai valkeahkonokrarenkaiset, mustareunaiset; keskisarka niiden sisäpuolelta ja välistä musta. Aaltoviiru vaalea, heikko tai puuttuu, nuolitäplät puuttuvat. Ulkosarakkeen ulko-osa kapea, pohjaa tummempi. Ulkoreunassa rivi mustia pilkkuja. Takasiivet koiraalla valket, reunavarjo kapealti ruskeanharmaa, suttuinen, naaraalla kokonaan enemmän tai vähemmän harmaansävyiset; ripsien tyviviiru heikko, suttuinen.

Koiraan sivulämssän cuculluksen alakulman pullistuma heikko tai puuttuu; sacculuksen ulokkeet symmetriset, pitkät ja ulottuvat cuculluksen alakulman yli; hakanen vahvasti taipunut, isojen ja aivan pienien sukasten peittämä. Juxtan kärjen lovi syvä, 1/3–1/2 sen pituudesta. Vesican divertikkeli tyven lähellä lyhyt.

Naaraan anaalipapillien tyvisukaset pitkät. Ductus bursae pitkä. Corpus bursae leveä ja pyöristynyt, soikeahko, sijoittunut enimmäkseen selkäpuolelle.

Hiekka- ja kallioalueilla, nummilla, kedoilla heinä-syyskuussa. Tulee valolle ja syötille.

Toukka harmahtavanruskea, sivuilta vaaleampi; selkä-, sivuselkä- ja sivujuova vaaleat, tummahkoreunaiset. Pää ruskea, tummempikuvioinen; niskakilpi tummahkonruskea, sen keskellä vaalea kuvio.

Polyfagi, elää marras–kesäkuussa erilaisten ruohojen juurilla ja tyvilehdillä; päivisin hiekkaan kaivautuneena. Talvehtii pienenä. Koteloituu maahan.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK. Genitaalit

Svenska fjärilar

Hampson, G. F. 1903. Catalogue of the Noctuidae in the Collection of the British Museum. Catalogue of the Lepidoptera Phalaenae in the British Museum IV:i-xx, 1-689, [LV-LXXVII].

Klöcker, A. 1913. Sommerfugle. III. Natsommerfugle. II. Del. Danmarks Fauna 13. 201 s.

Kullberg, J. 2005. Tunnista harvinaiset hietayökköset - miten estää harvinaisten Euxoa-yksilöiden joutuminen roskakoriin. Baptria 30(1-2):37–39.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.

Mikkola, K. & Jalas, I. 1977. Yökköset 1. Suomen perhoset . Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-04296-3. 256 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111:1-221.

Porter, J. 2010. Colour Identification Guide to Caterpillars of the British Isles. Brill. 275 [49] s.

Spuler, A. 1908. Die Schmetterlinge Europas. I. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. CXXVII+385 s.

Townsend, M. C., Clifton, J. & Goodey, B. 2010. British and Irish moths: an illustrated guide to selected difficult species (covering the use of genitalia characters and other features). Butterfly Conservation, Wareham. 91 s.

Warren, W. 1909-1913. Noctuidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 3. Volume: The Noctuid Moths. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. 511 s.