Hietikkomaayökkönen – Euxoa tritici

Siipiväli 28-37 mm. Naaras on keskimäärin suurempi kuin koiras. Koiraan tuntosarvien jaokkeet runsaat 2 kertaa pituuttaan leveämmät, ripsikimput selvästi siiman läpimittaa lyhyemmät. Etusiivet ruskeat, joskus vaaleansekaiset tai punertavansävyiset; etureuna ulompaan poikkiviiruun asti usein vaaleampi, joskus valkeahko. Epäsäännöllinen, musta tyvijuomu joskus olemassa. Keskisuoni (cubitus) valkeahko. Poikkiviirut, jotka joskus epäselvät, ovat kaksinkertaiset, mustat tai tummanruskeat, heikkohampaiset, vaaleatäytteiset, sisempi etureunassa selvä, vaikka heikentynyt (jos etureuna vaalea). Keilatäplä pohjan värinen tai kokonaan musta. Yökköstäplät mustareunaiset; rengas- ja munuaistäplä vaaleat, joskus valkeat, tummakeskiset; keskisarka niiden sisäpuolelta ja välistä usein mustakehnäinen tai musta. Aaltoviiru vaalea, sen sisäpuolella tummia tai mustia nuolitäpliä. Ulkoreunassa rivi mustia pilkkuja. Takasiivet koiraalla valkeahkot, reunavarjo leveälti harmaanruskea, naaraalla harmaanruskeat, tyvestä vaaleammat, suonet molemmilla sukupuolilla harmaanruskeat; ripsien tyviviiru selvä, suttuinen.

Koiraan sivulämssien sacculuksen ulokkeet symmetriset, pitkät ja ulottuvat cuculluksen alakulman yli; hakanen paksuuntunut, isojen ja pienien sukasten peittämä. Juxtan kärjen lovi verraten matala, vähemmän kuin 1/3 sen pituudesta. Vesican tyven lähellä lyhyt divertikkeli.

Naaraan anaalipapillien tyvisukaset keskipituiset. Ductus bursae pitkä.

Kedoilla, hiekkarannoilla, nummilla heinä-syyskuussa. Tulee hyvin valolle ja syötille. Käy mm. maitohorsman ja kanervan kukilla.

Toukka tummanharmaa, ruskehtavanharmaa tai vaaleanruskea; selkäala vaaleanharmaa, heikosti violetinsekainen, tiheään kellertävänharmaatäpläinen, harvemmin hienosti ruskehtavanharmaanoroinen; selkäjuova kapea, sameankeltainen, harmahtavanruskeareunainen, joskus reunat laajenevat selkäjuovan päälle peittäen sen paikoin; sivuselkäjuova samanvärinen ja -levyinen kuin selkäjuova, mutta selvempi; sen yläreuna tummanruskea, ei leveä, lähes tasalevyinen, alareuna hiukan vaaleampi ja kapeampi; sivuselkäala hiukan selkää vaaleampi; sivujuova häipyvä, kellertävänharmaa, sen yläreuna paikoin selvä, alareuna lähes puuttuu; vatsapuoli vihertävänharmaa. Pää keltainen, tummanruskeakuvioinen, päälakijuova varjomainen. Niskakilpi tummanruskea, siinä selvät, vaaleat selkä- ja sivuselkäjuova; peräkilpi vaaleampi kuin niskakilpi, siinä pieniä, tummia pilkkuja. Nystyrät ruskehtavat, eivät kohollaan. Sukaset vaaleanruskeat. Hengitysaukot mustat, mustareunaiset. Raajat vaaleat, kellansekaiset; käsnäjalat vihertävänharmaat.

Polyfagi, elää (loka)–kesäkuussa heinien (Poaceae) ym. ruohojen tyvessä, usein maahan kaivautuneena. Koteloituu maahan. Muna tai pieni toukka talvehtii.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK. Genitaalit

Svenska fjärilar

Hampson, G. F. 1903. Catalogue of the Noctuidae in the Collection of the British Museum. Catalogue of the Lepidoptera Phalaenae in the British Museum IV:i-xx, 1-689, [LV-LXXVII].

Klöcker, A. 1913. Sommerfugle. III. Natsommerfugle. II. Del. Danmarks Fauna 13. 201 s.

Merzhejevskaja, O. I. 1988. Larvae of Owlet Moths (Noctuidae). Biology, Morphology, and Classification. Smithsonian Institution Libraries and National Science Foundation. Washington, D.C. 419 s.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.

Mikkola, K. & Jalas, I. 1977. Yökköset 1. Suomen perhoset . Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-04296-3. 256 s.

Mutanen, M. 2005. Delimitation difficulties in species splits: a morphometric case study on the Euxoa tritici complex (Lepidoptera, Noctuidae). Systematic Entomology 30(4):632–643.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111:1-221.

Spuler, A. 1908. Die Schmetterlinge Europas. I. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. CXXVII+385 s.

Townsend, M. C., Clifton, J. & Goodey, B. 2010. British and Irish moths: an illustrated guide to selected difficult species (covering the use of genitalia characters and other features). Butterfly Conservation, Wareham. 91 s.

Warren, W. 1909-1913. Noctuidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 3. Volume: The Noctuid Moths. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. 511 s.