Pikihietayökkönen – Euxoa nigricans

Siipiväli 30–39 mm. Naaras on keskimäärin suurempi kuin koiras. Koiraan tuntosarvien jaokkeet lähes 2 kertaa pituuttaan leveämmät, ripsikimput pitkät. Etusiivet mustanruskeat tai tumman harmaanruskeat, punertavansävyiset, joskus hiukan valkeahkosirotteiset. Tyvijuomu häipyvästi musta. Tyvipoikkiviiru näkyy mustina juomuina siiven keskilinjalla ja etureunassa; sisempi ja ulompi poikkiviiru kaksinkertaiset, mustahkot, häipyvät; keskivarjo pohjaa tummempi. Keilatäplä heikosti mustareunainen, sen ja ulomman poikkiviirun välissä joskus musta yhdysviiru. Yökköstäplät mustareunaiset, munuaistäplän ulko-osa valkeahkonokra; keskisarka niiden sisäpuolelta ja välistä mustahko. Aaltoviiru muodostuu okranvalkeahkoista pilkuista. Ulkoreunassa rivi mustia pilkkuja. Takasiivet valkeahkot, suonet ja reunavarjo harmahtavanruskeat, naaraalla lähes kokonaan harmahtavanruskeapeitteiset.

Koiraan sivulämssä melko lyhyt ja leveä; cuculluksen alakulmassa selvä pullistuma; sacculuksen ulokkeet symmetriset, pitkät ja ulottuvat cuculluksen alakulman yli; hakasessa vain isoja sukasia. Juxtan kärjen lovi syvä, 1/3–1/2 sen pituudesta. Vesican divertikkeli tyven lähellä pitkähkö, huomattavasti alaspäin kääntynyt.

Naaraan anaalipapillien tyvisukaset pitkät. Ductus bursae pitkä. Corpus bursae verraten kapea, sen vasen reuna lähes suora ja etu- ja takakärki suhteellisen suipot.

Kedoilla, nummilla, mäntykankailla heinä-syyskuussa. Tulee hyvin syötille ja valolle. Käy kukilla.

Toukka harmaa, selkäala violetin sävyn sekainen, siinä sirotellusti kellertävänharmaita täpliä ja tummanharmaita noroja; selkäjuova sameankellertävä, ei leveä, yhtenäinen, reunat harmahtavanruskeat, hiukan häipyvärajaiset; sivuselkäjuova yhtä leveä kuin selkäjuova, mutta sen reunat vaaleammat; sivuselkäala selkää vaaleampi. Sivujuova leveä, kellertävänharmaa, sen yläreuna melko terävä, alareuna häipyvärajainen. Vatsapuoli vihertävänharmaa, siinä selvät, tummat nystyrät. Pää ruskehtavanharmaa, kuviot mustat, otsajuova tummavarjoinen. Niskakilpi harmaa, siinä heikot selkäjuovat; peräkilpi ei silmiinpistävä. Nystyrät tummanruskeat, lähes mustat, litteät, kiiltävät. Sukaset ruskeat. Hengitysaukot mustat, mustareunaiset. Raajat harmahtavankeltaiset; käsnäjalat harmaat.

Polyfagi, elää loka–kesäkuussa heinien (Poaceae) ym. ruohojen tyvessä, usein maahan kaivautuneena; talvehtii pienenä. Koteloituu maahan.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK. Genitaalit

Svenska fjärilar

Hampson, G. F. 1903. Catalogue of the Noctuidae in the Collection of the British Museum. Catalogue of the Lepidoptera Phalaenae in the British Museum IV:i-xx, 1-689, [LV-LXXVII].

Klöcker, A. 1913. Sommerfugle. III. Natsommerfugle. II. Del. Danmarks Fauna 13. 201 s.

Merzhejevskaja, O. I. 1988. Larvae of Owlet Moths (Noctuidae). Biology, Morphology, and Classification. Smithsonian Institution Libraries and National Science Foundation. Washington, D.C. 419 s.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.

Mikkola, K. & Jalas, I. 1977. Yökköset 1. Suomen perhoset . Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-04296-3. 256 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111:1-221.

Spuler, A. 1908. Die Schmetterlinge Europas. I. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. CXXVII+385 s.

Townsend, M. C., Clifton, J. & Goodey, B. 2010. British and Irish moths: an illustrated guide to selected difficult species (covering the use of genitalia characters and other features). Butterfly Conservation, Wareham. 91 s.

Warren, W. 1909-1913. Noctuidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 3. Volume: The Noctuid Moths. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. 511 s.