Isohietayökkönen – Euxoa ochrogaster

Siipiväli 32–43 mm. Koiraan tuntosarvien sahahampaat vain n. 1/4 siiman paksuudesta, ripsikimput siiman paksuutta lyhyemmät. Etusiivet pitkät, kapeat, heikosti levenevät, etureuna suora. Pohjaväri vaihteleva: mustahko–ruskea–ruskeanpunainen–vaalean okranruskea; etureuna yleensä pohjaa vaaleampi – jos selvästi vaaleampi, on keskisiipi vahvakuvioinen. Poikkiviirut kaksinkertaiset, epäselvät, sisempi etureunassa heikko tai puuttuu (jos etureuna vaalea). Keilatäplä mustareunainen, joskus mustatäytteinen. Yökköstäplät harmaat, mustareunaiset, harmaanruskeakeskiset; keskisarka niiden sisäpuolelta ja välistä enemmän tai vähemmän mustakehnäinen. Aaltoviiru heikko. Ulkoreunassa rivi pieniä, mustia puolikuita. Takasiivet harmaanruskeat, tyvestä vaaleammat, reunavarjo leveä; ripset valkeat, tyviviiru ruskea, selvä.

Koiraan genitaalit muistuttavat lajin E. tritici omia, mutta hakanen ohut, sen pinnalla vain isoja sukasia.

Naaraan etummaiset apofyysit lyhyet, suhteessa leveät.

Harhailija; lämpimillä hiekkapohjaisilla paikoilla heinä-syyskuussa. Tulee huonosti valolle ja syötille. Käy kukilla.

Toukka vaaleanruskea–harmaa; selkäjuova vaalea, selkäala kellertävänruskea; lisäsivujuova aaltoileva jaokkeesta T2 jaokkeeseen A8, ja on n. 2 kertaa sivuselkäjuovan levyinen; sivujuova ruskea; vatsapuoli vaaleampi. Selän nystyrät mustat, D1 ja D2 samankokoiset. Pää likaisenruskea, siinä negatiiviset verkkokuviot; otsa- ja päälakijuova mustat, otsajuova lyhyt ja kapeampi alussa ja leveämpi lähellä sukasta P1; pistesilmien vyöhyke tummahko. Niskakilpi vaaleanruskea, sen takaosassa tummia pilkkuja.

Polyfagi, elää erilaisten ruohojen kuten ratamoiden (Plantago) sekä heinäkasvien (Poaceae) maanalaisissa osissa. Koteloituu maahan.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK. Genitaalit

Svenska fjärilar

Ahola, M., Lagunov, A. V. & Silvonen, K. 2012. Noctuoidea collected in the Southern Urals in 2006 – 2009. 1 (Noctuidae). Amurian zoological journal IV(3):258-272.

Hampson, G. F. 1903. Catalogue of the Noctuidae in the Collection of the British Museum. Catalogue of the Lepidoptera Phalaenae in the British Museum IV:i-xx, 1-689, [LV-LXXVII].

Kaitila, J. et al. 1999. Suurperhostiedonannot 1998. Baptria 24(4):179–200.

Kullberg, J. 2005. Tunnista harvinaiset hietayökköset - miten estää harvinaisten Euxoa-yksilöiden joutuminen roskakoriin. Baptria 30(1-2):37–39.

Mikkola, K. & Jalas, I. 1977. Yökköset 1. Suomen perhoset . Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-04296-3. 256 s.

Spuler, A. 1908. Die Schmetterlinge Europas. I. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. CXXVII+385 s.

Warren, W. 1909-1913. Noctuidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 3. Volume: The Noctuid Moths. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. 511 s.

Whelan, D. B. 1935. A Key to the Nebraska Cutworms and Armyworms that Attack Corn. Nebraska Agricultural Experiment Station Research Bulletin 81:1–27.