Hernetarhayökkönen Ceramica pisi

Yleiskuvaus

Siipiväli 33–41 mm. Etusiivet punaruskeat, ruosteenväri- ja violetinharmaavarjoiset. Poikkiviirut heikot, kaksinkertaiset, heikosti hampaalliset, harmaatäytteiset. Keskivarjo tavallisesti selvä, tumma. Keilatäplä pieni, epäselvästi ruskeareunainen. Rengas- ja munuaistäplä suuret, epätäydellisesti ruskeareunaiset; rengastäplä pyöreä. Aaltoviiru vahvasti silmiinpistävä, kellertävänvalkea, takareunassa täplämäinen leventymä (hyvä tuntomerkki). Takasiivet kellanharmaat, ulkoreunasta leveälti mustanharmaavarjoiset; keskitäplä heikko; ripset punertavat.

Toukka 40–45 mm, vihreä tai purppuranruskea, mustapilkkuinen. Sivuselkäjuova keltainen, mustareunainen; sivujuova keltainen tai vaaleanvihertävä, ylhäältä mustareunainen. Pää ruskehtavanvihreä tai vaaleanruskea. Jalat joskus roosat.

Kotelo punaruskea, jaokkeiden välit vaaleammat. Metanotum ilman pistekuoppia. Hengitysaukot soikeat. Kremaster selkäpuolelta erottuva, lähes sileä, siinä vain yksi pari sukasia (D2). D2:t okamaiset, kärjestään naulankantamaisesti laajentuneet, toisistaan erkaantuvat.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Ceramica pisi
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • hernetarhayökkönen (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62872
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Yökköset
  • Suurperhoset