Hernetarhayökkönen – Ceramica pisi
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 33–41 mm. Etusiivet punaruskeat, ruosteenväri- ja violetinharmaavarjoiset. Poikkiviirut heikot, kaksinkertaiset, heikosti hampaalliset, harmaatäytteiset. Keskivarjo tavallisesti selvä, tumma. Keilatäplä pieni, epäselvästi ruskeareunainen. Rengas- ja munuaistäplä suuret, epätäydellisesti ruskeareunaiset; rengastäplä pyöreä. Aaltoviiru vahvasti silmiinpistävä, kellertävänvalkea, takareunassa täplämäinen leventymä (hyvä tuntomerkki). Takasiivet kellanharmaat, ulkoreunasta leveälti mustanharmaavarjoiset; keskitäplä heikko; ripset punertavat.
Toukka 40–45 mm, vihreä tai purppuranruskea, mustapilkkuinen. Sivuselkäjuova keltainen, mustareunainen; sivujuova keltainen tai vaaleanvihertävä, ylhäältä mustareunainen. Pää ruskehtavanvihreä tai vaaleanruskea. Jalat joskus roosat.
Kotelo punaruskea, jaokkeiden välit vaaleammat. Metanotum ilman pistekuoppia. Hengitysaukot soikeat. Kremaster selkäpuolelta erottuva, lähes sileä, siinä vain yksi pari sukasia (D2). D2:t okamaiset, kärjestään naulankantamaisesti laajentuneet, toisistaan erkaantuvat.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- hernetarhayökkönen (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- MVL.31
- Yökköset
- MVL.237