Hammaskorsiyökkönen – Oligia strigilis

Siipiväli 23-28 mm. Pieni, tukevahko, hieman pitempisiipinen kuin O. latruncula. Vaihteleva. Etusiivet tumman harmaanruskeat; ulkosarakkeen sisäosa valkeahko; vaalean aaltoviirun sisäpuolella yksittäisiä ruskeita varjoja. Poikkiviirut kaksinkertaiset, sahahampaiset; sisempi valkotäytteinen, jatkuu takareunassa sisäänpäin valkeana juovana. Ulompi poikkiviiru tekee keilatäplän kohdalla pikku kaaren sisäänpäin, siinä suonien kohdalla selvät mustat viirut. Yökköstäplät suunnilleen pohjan väriset, mustareunaiset; munuais- ja rengastäplän väli musta. Keilatäplän ja ulomman poikkiviirun välissä ei mustaa yhdysviirua (vrt. O. versicolor, O. latruncula). Etusiivet voivat olla yksivärisen tummanruskeat - ruskeanmustat, ulompi poikkiviiru erottuu kuitenkin luonteenomaisena. Takasiivet tumman harmaanruskeat.

Koiraan sivulämssän pollex lähes cuculluksen läpimitan pituinen; digitus lähes suora, pitempi kuin lajilla O. versicolor. Clavuksen keskellä porras (vrt. O. versicolor, O. latruncula).

Naaraan antrumin ja ductus bursaen yhtymäkohta terävästi supistunut. Ductus bursaessa selvä sivupullistuma (vrt. O. versicolor, O. latruncula).

Niityillä, viljelymailla, puistoissa, valoisissa lehdoissa kesä-elokuussa. Tulee valolle, paremmin syötille.

Toukka kellertävä tai sameanvalkoinen, selästä tummempi; selkäjuova valkea; kyljissä 2 punertavaa pituusjuovaa. Hengitysaukot mustat. Pää ja niskakilpi vaaleanruskeat, viimeksimainittu keskeltä vaalea.

Elää syys-toukokuussa leveä- ja pehmeälehtisten heinien kuten koiranheinän (Dactylis glomerata) korsissa tai tyvilehtien välissä; talvehtii keskenkasvuisena. Koteloituu korren sisään.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

Hampson, G. F. 1908. Catalogue of the Noctuidae in the Collection of the British Museum. Catalogue of the Lepidoptera Phalaenae in the British Museum VII:i-xv, 1-709, [CVIII-CXXII].

Heydemann, F. 1932/33. Zur Morphologie und Formenbildung der Gattung Miana Steph. (Lep. Noct.). I. Die Miana strigilis L.- Gruppe. Entomologische Zeitschrift 46:21–24, 29–32, 55–58, 78–82, [I-II].

Klöcker, A. 1913. Sommerfugle. III. Natsommerfugle. II. Del. Danmarks Fauna 13. 201 s.

Mikkola, K. & Jalas, I. 1979. Yökköset 2. Suomen perhoset . Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-04297-1. 304 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111:1-221.

Townsend, M. C., Clifton, J. & Goodey, B. 2010. British and Irish moths: an illustrated guide to selected difficult species (covering the use of genitalia characters and other features). Butterfly Conservation, Wareham. 91 s.

Viidalepp, J. & Remm, H. 1996. Eesti liblikate määraja. Valgus, Tallinn. ISBN 5-440-00943-4. 528 s.

Warren, W. 1909-1913. Noctuidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 3. Volume: The Noctuid Moths. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. 511 s.