Kosteikkojuuriyökkönen – Apamea unanimis

Siipiväli 29-36 mm. Keskikokoa pienempi, muistuttaa Mesapamea-lajeja, mutta kapeampi- ja suipompisiipinen. Etusiivet heikosti kellahtavan ruskeat; keskisarake hiukan tummepi. Suonet tavallisesti valkosirotteiset. Tyvijuomu lyhyt, musta; tyvisarakkeen takareunassa samanlainen juova. Poikkiviirut epäselvät, vaaleatäytteiset; heikko sisempi poikkiviiru taipuu takaosassaan vahvasti sisäänpäin; ulompi koskettaa munuaistäplän takakulmaa ja sen takapuolisko heikosti taipunut. Rengas- ja munuaistäplä mustareunaiset, rengastäplä heikosti vaalearenkainen, munuaistäplä ulkoreunasta valkorenkainen, sen keskellä hiukan valkeaa. Keilatäplä epäselvästi mustareunainen laikku. Aaltoviiru kellanruskea, sen heikon W-kuvion kohdalla usein nuolitäpliä. Ulkosarakkeen ulko-osa pohjaa tummempi. Ulkoreunassa rivi pieniä, mustia puolikuita. Takasiivet harmaanruskeat, tyvestä vaaleammat, niiden alapinnalla iso keskitäplä, joka näkyy yläpinnalle. Ripset okrat, jakoviiru tumma.

Koiraan sivulämssän hakanen voimakas, kierteinen, alaspäin suuntautunut.

Ruoikkoisilla ja heinikkoisilla rannoilla toukokuun lopulta heinäkuun loppuun. Tulee valolle, paljon paremmin syötille. Käy mielellään siniheinän (Molinia caerulea) kukilla.

Toukka muistuttaa lajin A. remissa omaa, mutta on enemmän kellanruskehtava; selkä-, sivuselkä- ja sivujuova kellertävänvalkeat. Pää ruskehtava; niskakilpi vartalon värinen.

Elää heinä-lokakuussa heinäkasveilla (Poaceae) kuten järviruo'olla (Phragmites australis), ruokohelvellä (Phalaris arundinacea) ja sorsimoilla (Glyceria), yhteenkudottujen lehtien välissä. Talvehtii täysikasvuisena heinätuppaissa, löyhän kaarnan alla tai lahossa puussa. Koteloituu keväällä taittuneiden korsien sisään tai tiiviiseen kotelokoppaan maahan.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

Hampson, G. F. 1908. Catalogue of the Noctuidae in the Collection of the British Museum. Catalogue of the Lepidoptera Phalaenae in the British Museum VII:i-xv, 1-709, [CVIII-CXXII].

Klöcker, A. 1913. Sommerfugle. III. Natsommerfugle. II. Del. Danmarks Fauna 13. 201 s.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.

Mikkola, K. & Jalas, I. 1979. Yökköset 2. Suomen perhoset . Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-04297-1. 304 s.

Mikkola, K. & Lafontaine, J. D. 1994. Recent introductions of riparian noctuid moths from the Palearctic Region to North America, with the first report of Apamea unanimis (Hübner) (Noctuidae: Amphipyrinae). Journal of the Lepidopterists' Society 48(2):121-127.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111:1-221.

Viidalepp, J. & Remm, H. 1996. Eesti liblikate määraja. Valgus, Tallinn. ISBN 5-440-00943-4. 528 s.

Warren, W. 1909-1913. Noctuidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 3. Volume: The Noctuid Moths. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. 511 s.