Varsiyökkönen – Hydraecia micacea

Siipiväli 28-43 mm. Koko vaihtelee huomattavasti. Etusiivet hailakan kellanruskeasta tumman punaruskeaan, useimmiten harmaanruskeat; keskisarakkeen ulko-osassa oliivinvivahteinen varjo, joka ylettyy yleensä poikki sarakkeen. Poikkiviirut yksinkertaiset, hienot, ruskeat, ilman hampaita; sisempi tekee kulman sisäänpäin keskisarassa, ei ole kovin viistosti takareunaa vastassa; ulompi taipuu sisäänpäin etureunassa, muutoin lähes suora. Rengas- ja munuaistäplä suuret, pohjan väriset, hienosti ruskeareunaiset; keilatäplä epäselvä. Aaltoviiru vaalea, epäselvä, molemmilta puolilta tummavarjoinen, sen etureunatäplä ulompana kuin ulomman poikkiviirun kuviteltu jatko. Ulkoreunassa ruskea juova. Takasiivet valkeahkon kellanharmaat; kaarijuova vahva; keskitäplä selvä ainakin alapinnalla; takakulmassa reunavarjo.

Koiraan sivulämssän cuculluksen coronassa 4-13 (useimmiten 5-6) sukasta; digituksen kärki vahvasti kitinisoitunut ja ulottuu lämssän alakärjen kohdalle.

Naaraan lamella antevaginalis korkeampi kuin lajilla H. ultima (leveyden suhde korkeuteen 3:1).

Ubikvisti; kosteilla niityillä, rannoilla, puistoissa heinä-lokakuussa. Tulee valolle, harvemmin syötille.

Toukka punertavan lihanvärinen; selkäjuova tummempi; kyljet kellertävämmät; sivujuova mustatäpläinen; nystyrät ja hengitysaukot mustat, nystyrät hengitysaukkojen ympärillä niitä suuremmat (vrt. H. nordstroemi). Pää kiiltävän punaruskea; niska- ja peräkilpi kellertävät.

Polyfagi, elää touko-heinäkuussa ruohoilla kuten sokerijuurikkaalla (Beta vulgaris var. altissima), hierakoilla (Rumex), raparperilla (Rheum rhabarbarum), perunalla (Solanum tuberosum), tomaatilla (Lycopersicon esculentum), osmankäämillä (Typha) ja järviruo'olla (Phragmites australis); syö varren tai mukulan ontoksi. Koteloituu kotelokoppaan maahan. Muna talvehtii.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

Hampson, G. F. 1910. Catalogue of the Noctuidae in the Collection of the British Museum. Catalogue of the Lepidoptera Phalaenae in the British Museum IX:i-xv, 1-552, [CXXXVII-CXLVII].

Klöcker, A. 1913. Sommerfugle. III. Natsommerfugle. II. Del. Danmarks Fauna 13. 201 s.

Mikkola, K. & Jalas, I. 1979. Yökköset 2. Suomen perhoset . Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-04297-1. 304 s.

Tarmann, G. & Embacher, G. 1986. Hydraecia ultima Holst, 1965, eine neue Noctuide für den Alpenraum (Lepidoptera, Noctuidae). Nota lepidopterologica 9(3/4):272-278.

Viidalepp, J. & Remm, H. 1996. Eesti liblikate määraja. Valgus, Tallinn. ISBN 5-440-00943-4. 528 s.

Warren, W. 1909-1913. Noctuidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 3. Volume: The Noctuid Moths. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. 511 s.