Silkkiyökkönen – Hillia iris
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
Yleiskuvaus
Siipiväli 29-35 mm. Etusiivet violetinharmaat, etureunasta tummemmat, niissä jonkin verran valkeaa sirotteisuutta, pääasiassa suonien kohdalla. Poikkiviirut häipyvät, kaksinkertaiset, ulomman ulkopuolella tumma varjo. Keskivarjo heikosti taipunut. Keilatäplä näkyy mustana pilkkuna sen kärjessä; rengastäplä takaviisto, sivuilta vahvasti mustareunainen; munuaistäplän sisäreuna musta, siinä valkea rengas ja keskellä valkea puolikuu. Aaltoviiru valkeahko, sen sisäreunassa ruosteenvärinen varjo ja mustaa suonien 2A ja CuA1 välissä. Takasiivet okranharmaat, keskitäplä ja submarginaalivyö tummemmat. Muodolla f. schildei (Staudinger, 1892) etusiivet purppurahkonmustat.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- silkkiyökkönen (suomi)
- nordiskt pilfly (ruotsi)
- Vakiintunut
- Harvinainen
Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2021/521) ? Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo ? Metsänkäyttöilmoitusten automaattimenettelyssä käytettävä lajiluettelo (MKI-OHKE 2023) ?
- 2019 VU – Vaarantuneet
- 2010 NT – Silmälläpidettävät
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Yökköset
- Suurperhoset