Poppelilaahusvenhokas (poppelilaahusyökkönen) – Nycteola asiatica

Siipiväli 22-25 mm. Muistuttaa muita Nycteola-lajeja, mutta etusiipien kärki pyöreämpi; pohjaväri vaaleampi, violetinvivahteisen teräksenharmaa. Sisempi poikkiviiru koko pituudeltaan heikosti mutkitteleva, ei taivu takareunassa ulospäin; ulompi poikkiviiru häipyvä; aaltoviirussa heikkoa varjostusta. Takasiivet huomattavan vaaleat.

Koiraan sivulämssän kostaaliuloke kohtisuora, pitkä, kaareva ja teräväkärkinen; lämssän ylin kärkiuloke lyhyempi kuin keskimmäinen, joka on melko leveä; alin kärkiuloke pituuttaan kapeampi. Aedeagus hyvin paksu, siinä pyöristynyt coecum, pitkä ja vahva, okamainen kornuutti sekä ryhmä pienempiä ja ohuempia piikkejä.

Naaraan takimmaiset apofyysit selvästi pitemmät kuin etummaiset. Ductus bursae hyvin leveä ja pitkä, sen vasemmalla sivulla altapäin katsottuna suuri kitiinilaikku. Corpus bursae pyöreä, selvästi pilkullinen.

Tuoreehkoissa poppelia ja/tai pajuja kasvavissa maastoissa; vaeltaja; elo-toukokuussa. Tulee valolle.

Toukka vihreä, jaokkeiden välit vaaleat.

Elää ulkomailla toukokuun lopulta elokuuhun pajuilla (Salix) ja poppeleilla (Populus). Aikuinen talvehtii.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

van Deventer, L. J. 2008. Nycteola asiatica, nieuw voor Nederland (Lepidoptera: Nolidae). Entomologische Berichten, Amsterdam 68(3):109-110.

Dufay, C. 1958. Mise au point de la synonymie des Nycteola Hb. (Sarrothripus Curt.) européennes (Lep. Noctuidae Nycteolinae). Bulletin mensuel de la Société linnéenne de Lyon 27(4):108-120.

Mikkola, K. & Jalas, I. 1979. Yökköset 2. Suomen perhoset . Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-04297-1. 304 s.

Obraztsov, N. S. 1953. Revision der palaearktischen Arten der Gattungen Nycteola Hb. und Erschoviella gen. nov. (Lepidoptera, Nycteolidae). Eos Revista española de entomología XXIX(2-4):143-172.

Skou, P. 1991. Nordens Ugler. Danmarks Dyreliv 5. Apollo Books, Stenstrup. ISBN 87-88757-26-9. 565 s.