Toukoritariyökkönen Minucia lunaris

Yleiskuvaus

Siipiväli 51–62 mm. Helposti tunnistettava. Etusiivet vaalean harmahtavanokrat–ruskeat, tumman harmaanruskeakehnäiset. Poikkiviirut vaalean kellertävät; sisempi sisäpuolelta tummareunainen; ulompi aaltoileva, ulkopuolelta leveälti tummavarjoinen. Munuaistäplä ja pilkkumainen rengastäplä tumman harmaanruskeat. Aaltoviiru ruskea, epäsäännöllinen. Ulkoreunassa rivi tumman harmaanruskeita täpliä. Takasiivet vaaleanruskehtavat; reunavyö leveä, melko tumman harmaanruskea.

Toukka 60–70 mm, ruskea; selkäjuova helminauhamainen; sivuselkäjuovat leveät, tummat, sulkevat sisäänsä vaaleita täpliä; niiden alla kolme kapeaa, tummaa juovaa; sivujuova vaalea, joskus kellertävä. Jaokkeessa A1 kaksi punertavaa tai kellertävää kuviota; kahdessa viimeisessä jaokkeessa pari selkäkartiota. Pää ruskea.

Kotelo 21 mm, punaruskea, pintarakenne kohtalaisen hieno. Jaokkeissa A1–A3 hyvin epäselvät, A4–A7 syvät, pienet pistekuopat. Harjakset selvät. Kremaster sekava, verkkomaisesti harjanteinen; vatsapuolella enimmäkseen pitkittäiset pintarakenteet, tyvikyttyrät olemassa, pienet; sukaspari D2 vahva, erkaantunut, muut sukaset hienot, koukkumaiset.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Minucia lunaris
Auktorit
(Denis & Schiffermüller, 1775)
Yleiskieliset nimet
  • toukoritariyökkönen (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62331
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Säännöllinen harhailija
  • Hyvin harvinainen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • MVL.232
  • Suurperhoset