Siipiväli 67–80 mm. Etusiivet harmaat, kellertävänsävyiset, tiheään tummanharmaa- tai mustahkokehnäiset. Poikkiviirut mustahkot, paksut, sisä- ja ulkosarakkeiden puolelta vaaleanharmaan ja toisen tumman, vähemmän selvän viirun reunustamat; sisempi viisto, aaltoileva; ulompi sahahampainen suonen M1 takana. Munuaistäplä suuri, sivuilta paksulti mustahkoreunainen, keskus vaaleampi, enemmän tai vähemmän kaksinkertaisen keskivarjon häivyttämä; tämä muodostaa usein häipyvän poikkivyön. Munuaistäplän takana vaalea täplä suonien CuA1 ja CuA2 välissä, hyvin vaihteleva voimakkuudeltaan, joskus vaalea ja selvä, mutta yleensä häipyvä. Aaltoviiru harmaa, molemmilta puolilta tummareunainen, sahahampainen. Ulkoreunan lähellä rivi mustahkoja täpliä. Takasiivet helakanpunaiset; ulkoreuna leveälti musta; keskivyö kapeampi, kaareva; molemmat melko kapeat sisäreunassa. Siiven kärjessä suonen Rs kohdalla epäselvä, punertava laikku. Ripset valkeahkot.

Muna pyöreä, ylhäältä suippo, alapuoli litistynyt. Pitkittäisharjanteita 34–38, niistä puolet täyspitkiä. Poikkiharjanteet lukuisat, epäsäännölliset. Mikropyyliala muistuttaa kulmaritariyökkösen (C. nupta) omaa. Väri syvemmän kellanruskea kuin kulmaritariyökkösellä, mutta purppurat renkaat vaaleammat.

Toukka tuhkanharmaa tai ruskehtavanharmaa, hienosti mustatäpläinen; sivuselkäjuova leveä, ruskea, sen nystyrät keltaiset; jaokkeen A5 selkäpuolella kapea, keltainen, mustareunainen kohouma; jaokkeessa A8 heikko kyttyrä, siinä kaksi kellertävää, takaa mustareunaista, kaarevaa kuviota; sivujuova leveä, mustahkonruskea, mutkainen. Päässä kaksi tylppää kärkeä ja musta pitkittäisjuova kummankin puoliskon keskellä.

Kotelo 29–30, jonkin verran vaaleampi kuin kulmaritariyökkösellä, vahapeitteinen. Metanotumin frontolateraaliset läpät pyöristyneet. Kremaster melko terävä, kohtalaisen vahva, keskiosasta melko heikosti harjanteinen. Tyvikyttyrät vahvemmin erottuvat kuin kulmaritariyökkösellä. Sukaset D2 paljon suuremmat kuin sukaset L1.

Kaariritariyökkönen – Catocala elocata